Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta kaikille!
Happy Xmas and A New Year!
God Jul och Gott Nytt År!
Shèngdàn Kuàilè Xīnnián Kuàilè!
tiistai 25. joulukuuta 2007
perjantai 14. joulukuuta 2007
"Itärintamalta ei mitään uutta", yeah right
Melkein kuukausi edellisestä tekstistä, mutta eipä täällä olekaan mitään maata mullistavaa tapahtunut. Tentteihin luetaan ja vielä olisi yksi jäljellä ensi tiistaina strategisesta johtamisesta. Sen jälkeen homman pitäisi olla aika hyvin pulkassa ja pääsen todenteolla nauttimaan kaupungista ilman sen suurempia velvoitteita. Näillä näkymin joulu ja uusivuosi tulee vietettyä ihan täällä honkkarissa, mutta se ei ole vielä ihan täysin lukkoon lyöty päätös. Osa suomalaisista meinaa lähteä käymään Kiinan Hawaijilla eli Hainanilla (Sanyan rannat yms.). Kyllähän sitä tekisi mieli lähteä mukaan, mutta kun tarkoitus olisi kaiketi lähteä sinne jo huomenna ja takaisintulo venyisi tiistain (tenttipäivä) yli niin taidan kuitenkin hoitaa tän koulun kunnialla läpi. Ehtiihän sitä ensi vuoden pulella matkailla tuskastumiseen asti. Mutta mutta, kerrataas äkkiä mitä on viimeisimmän kuukauden aikana tapahtunut. (:
Käytiin porukalla syömässä Robertin ja Yvonnen kutsumana vähän fiinimmässä pitsaravintolassa keskustassa tuossa muutama viikko takaperin. Paikkaan nimi oli Pizza Milano, joka sijaitsee Centralissa kohtuu lähellä lankkaria (Lan Kwai Fong). Kattoterassi toi mukavan oman lisänsä ruokailuun, mutta kyllä se lysti oli sen hintaistakin. Harvemmin tulee pitsasta maksettua 20€. Päätettiin tilata poikien kanssa neljä isoa pitsaa, mutta käytännössä saatiin vain kolme, kun tytöt söivät yhden meidän pitsan, tsot tsot. Ihmetystä asiassa herätti se, että tytöt söivät antaumuksella "lohipitsaa", joka todellisuudessa olikin meidän Parmankinkkupitsa, ei näin, ei näin. Lopulta meille jäi pöydässä pitkään seissyt anonyymipitsa, jota tytöt eivät myöntäneet tilanneensa. Yllätys yllätys, siinähän se lohipitsa oli. Kallista lystiä ja ei edes voittanut Pizza-Boxia. Muutenkin tässä loppuaikoina on paikallinen mauton ruoka alkanut tökkimään enemmän ja vähemmän, ja olen yhdessä monen muun kanssa joutunut turvautumaan thaikkurafloihin, isoon M yms.
Pitsaillan jälkeen menimme seuraava päivänä ottamaan Yvonnen valmistujaiskuvia. Viikonloppuisin kampus on täynnä valmistuneita PolyUlaisia otattamassa kuvia itsestään ja sukulaisistaan valmistujaispuvuissaan. Sami, Anssi, Juha ja meikäpoika saimme esittää parastamme koulun kampuksella sovitussa kuvaussessiossa. Paljon tuli hyviä kuvia ja toivottavasti Yvonnelle hyvä mieli, kun sai poseerata skandinaavikkouroiden kanssa. Juha lähti kuvien jälkeen johonkin Underground mestaan kuuntelemaan livebändejä. Muut jäivät Yvonnen seuraksi, joka halusi nähdä Students Hallin, kun ei ollut päässyt käymään täällä pariin vuoteen. Paljon näytti muistoja tulvivan mieleen, ja oma opiskelujen aikainen huonekin piti käydä kuvaamassa.
Ainoat varsinaiset pikkujoulut vietettiin marraskuun lopulla. Ikea tarjosi ihan riittävän valikoiman jouluaiheista särmintä, jotta edes jollain tavalla saataisiin joulutunnelmaa muuten aika karuun ympäristöön. Tarjolla oli glögiä asiaan sopivilla piristeillä, piparkakkuja ja vähän muita snaksuja. Mukavaa oli, mutta todella ahdasta: porukkaa oli lähemmäs kaksikymmentä yhdessä pienessä solussa. Glögi lämmitettiin vedenkeittimellä; helppoa ja käytännöllisempää kuin ajelehtia käytävillä kuuman kattilan kanssa. Osa jatkoi iltaa keskustan baareihin.
Joulukuun ensimmäisenä päivänä tuli vierailtua Shenzhenissä. Tarkoitus oli käydä ostamassa Puman kengät, mutta ei löytynyt tarpeeksi isoja kokoja. Siinä sitä oli ihmeteltävä asian kanssa ja todettava että olen vaivaisen puoli numeroa liian iso Kiinassa. Ostin kuitenkin parit farkut ja sainpahan edes jotain vastinetta Kiinaan matkustamiselle. Saaliiksi jäi myös taskuvaras, joka yritti viedä edellä kävelleeltä tyttöseltä kännykän. Itse asiassa varas jo onnistuikin siinä, mutta Anssi oli tarkkana ja kopautti poikaa ostoskassilla. Varas ei pannut yhtään vastaan vaan antoi puhelimen kiltisti takaisin. Tajuaahan sitä tyhmempikin, että ihan turha yrittää mitään sen kummempaa enää siinä tilanteessa.
Seuraavana päivnä oli HKOC:n mestaruuskilpailut. Kilpailupaikkana oli Shek Lung Kung, Tsuen Wanin vieressä. Matkustukseen kului aikaa bussilla ensin yli tunnin verran, jonka jälkeen piti jatkaa matkaa jalkapelillä kisakeskukseen, joka sijaitsi vuoren huipulla. Eli hyvä alkuverryttely oli tiedossa heti alkuun 380m nousulla ja noin tunnin patikointireissulla. Itse kisassa matkaa oli miesten eliittisarjassa 7,5km ja noususummaa kiitettävästi. Kisapäivä oli todella kuuma lämpömittarin lähennellessä auringossa 30 astetta. Kuumuuden tunsi jo kävellessä ylös vuorelle, ajatuksissa pyöri vain ajatus että MIKSI en ottanut omaa juomareppua mukaan. Ehkä luotin liikaa paikallisen järjestäjän vesihuoltoon, mutta olisi pitänyt osata varautua pahimpaan. Kisassa tuli valitettava keskeytys, johon suurimpana syynä oli tottumattomuus paikalliseen maastoon (kasvillisuuskuvaukset) ja nestehukka. Vaikka olin tehnyt perjantaina nimenomaan täkäläiseen maastoon totuttaumisharjoituksen saarella, niin kasvillisuus erosi kuitenkin niin paljon kisassa olevasta että käytännön hyöty oli aika minimaalinen. Kuumuus oli pakottava ja järjestäjällä oli yksi ja ainoa juomarasti kisakeskuksessa, jossa rata kiersi noin puolivälin paikkeilla. Itse rata oli kartalta katsottuna simppeli, mutta eri asia olikin sitten löytää puskien ja kasvillisuuden joukosta oikeat polut. Piikkipuskat ja orjantappurat pitivät huolen siitä, että avonaiset ihoalueet olivat kuin kissalauman raatelun jäljiltä. Melkein kuin olisi ottanut tatuoinnit, ainakin iho punotti vielä viikon jälkeenkin kisasta. Analyysit ja muuta tullevat myöhemmin. Käyn vielä juoksemassa radan treenimielessä läpi ja otan kuvia, jotta vähän näette Hong Kongin suunnistussceneä ja jotta itselle ei jää niin paskan maku suuhun. Kisassa jaettiin palkinnot joukkutulosten perusteella. ME-sarjan voittaja juoksi vähän yli 88 minuuttiin, arvioitu oli 70min, no can do. Juttelin toiseksi tulleen Aby Lamin kanssa, joka hävisi kisan voittajalle 20 sekuntia. Kuulemma tuttu maasto ja paikallistuntemuksesta korvaamatonta hyötyä.
Joulukuun ensimmäisenä keskiviikkona oli meidän koulun vaihtareille varattu oma Paparazzi baari lankkarissa. Tarkoitus oli juhlia yhdessä koko vaihtariporukalla ennen kuin kukaan ehtisi lähteä mihinkään, joko ihan kotiakotia tai sitten matkustelemaan. Suurimmalle osalle oli edessä tenttijakso, itsellänkin kolme tenttiä. 
Hyvässä kaveriporukassa tunnit kuluivat leppoisasti ja tulipa tavattua muutamia vaihtareita, joita en ollut aiemmin nähnyt koko vaihto-opiskelun aikana.
Torstaina 6.12 vietettiin Suomen 90-vuotista itsenäisyyden taivalta juhlallisesti pääkonsulin luona. Kaikki Hong Kongissa olevat suomalaisvaikuttajat ja opiskelijat olivat saaneet kutsun Suomen pääkonsulin Timo Rajakankaan edustusasunnolle juomaan cocktaileja ja juttelemaan niitä näitä.
Shenzhenissä valmistetulle puvulle löytyi jo toistamiseen käyttöä. 33. kerroksesta avautuivat vaikuttavat maisemat. Juhlissa tuli jutusteltua pääosin muiden yliopistojen vaihtareiden kanssa ja oli mukavaa vaihtaa kuulumisia ja mielipiteitä. TKK:lta on edustusta HKU:ssa ja HKBU:ssa on porukkaa muun muassa Tampereen ja Turun yliopistoista. Parin tunnin jutustelun jälkeen suunnattiin taksin nokka kohti lankkaria, mutta itse jatkoin lähes välittömästi kohti Student Hallsia. Seuraavana päivänä oli nimittäin tiedossa Market Decision Analysis -kurssin tentti ja pitkä illan vietto ei olisi varmastikaan tehnyt gutaa tenttisuoritukselle.
Viime viikon lauantaina yliopisto järjesti vaihtareille Farewell Partyn. Eli lyhyesti sanottuna piti täyttää palautelomake, jonka jälkeen sai sertifikaatin vaihto-opiskelusta. Sitten vähän välipalaa tarjoilupöydästä ja jutustelemaan muiden vaihtareiden kanssa. Juhla rakentui "Lucky Draw"n ympärille, eli jokaisen piti tuoda (tai olisi ainakin pitänyt) HK$20 arvoinen lahja, jotka jaettiin sitten arvontaperiaatteella. Aikaa vievää, mutta eipähän ollut muutakaan tekemistä sinä päivänä. Juhlista poislähdettäessä miestä revittiin taas jonkun tyttösen valmistujaiskuvaan. On se vähän erikoista, miten paljon sitä on joutunut (tai siis päässyt) kuvattavaksi täällä, mutta miksi estelemäänkään. (:
-007.jpg)
-030.jpg)
Ocean Parkissa tuli vierailtua joulukuun 12. päivä. Mukaan huvipuistoreissulle lähtivät myös Milka ja Juho. Matkaan lähdettiin kohtuullisen myöhään, mutta kaikki tarvittava nähtiin tai ainakin melkein. Keli oli todella lämmin ja olisi hyvin pystynyt liikkumaan shortseissakin. Ocean Park on kallis paikka hintaansa nähden, HK$208. Milkan alennusliputkaan eivät tuoneet helpotusta, kun olivat jo ehtineet harmittavasti vanhentua. Ocean Parkissa oli tuskastuttavan pitkät liukuhissit. Otin aikaa pisimmän kuljetusajasta ja eihän siinä kestänyt kuin 2 minuuttia ja 10 sekuntia, että näin täällä. Matkan kohokohtia olivat vaijerihissillä matkustaminen sekä pandojen näkeminen. Aberdeenistä lähtevä 1,4km pitkä rata vie Ocean Parkin niemekkeen kärkeen, jossa sijaitsee varsinainen huvipuisto erinäisine laitteineen. Pandat olivat luonteelleensa ominaiseen tapaan ottaen päivän iisisti lepäillen, mutta onneksi yksi nälkäinen nallekarhu oli saapunut esittelemään itseään ja ruokailutapojaan yleisön riemuksi. Kävimme katsomassa delfiinishown. Täällä noita merten vikkeliä vipeltäjiä oli vaan aika lailla enemmän verrattuna Särkänniemen esitykseen. -138.jpg)
Myös kaksi merileijonaa veteli parhaimpiansa. Ihan OK show. Tarkoitus oli mennä katsomaan lintushowta, mutta se olisi ollut vuoren toisella puolella ja olisimme olleet auttamattomasti myöhässä, jos oltaisiin yritetty ehtiä sinne. Myös haita ja muita merten eläimiä tuli käytyä ihailemassa. Nähtiin ja koettiin.
Tänään tupakaveri Anssi lähti Thaikkulaan 3,5 viikoksi, kun äijällä kävi niin loistava säkä tenttipäivien kanssa ettei tartte täällä enää vetelehtiä. Eilisillalla vietettiin siis Anssin läksiäisiä ja puhuttin yhtä sun toista sontaa isolla porukalla.
Muuta:
Käytiin porukalla syömässä Robertin ja Yvonnen kutsumana vähän fiinimmässä pitsaravintolassa keskustassa tuossa muutama viikko takaperin. Paikkaan nimi oli Pizza Milano, joka sijaitsee Centralissa kohtuu lähellä lankkaria (Lan Kwai Fong). Kattoterassi toi mukavan oman lisänsä ruokailuun, mutta kyllä se lysti oli sen hintaistakin. Harvemmin tulee pitsasta maksettua 20€. Päätettiin tilata poikien kanssa neljä isoa pitsaa, mutta käytännössä saatiin vain kolme, kun tytöt söivät yhden meidän pitsan, tsot tsot. Ihmetystä asiassa herätti se, että tytöt söivät antaumuksella "lohipitsaa", joka todellisuudessa olikin meidän Parmankinkkupitsa, ei näin, ei näin. Lopulta meille jäi pöydässä pitkään seissyt anonyymipitsa, jota tytöt eivät myöntäneet tilanneensa. Yllätys yllätys, siinähän se lohipitsa oli. Kallista lystiä ja ei edes voittanut Pizza-Boxia. Muutenkin tässä loppuaikoina on paikallinen mauton ruoka alkanut tökkimään enemmän ja vähemmän, ja olen yhdessä monen muun kanssa joutunut turvautumaan thaikkurafloihin, isoon M yms.
Pitsaillan jälkeen menimme seuraava päivänä ottamaan Yvonnen valmistujaiskuvia. Viikonloppuisin kampus on täynnä valmistuneita PolyUlaisia otattamassa kuvia itsestään ja sukulaisistaan valmistujaispuvuissaan. Sami, Anssi, Juha ja meikäpoika saimme esittää parastamme koulun kampuksella sovitussa kuvaussessiossa. Paljon tuli hyviä kuvia ja toivottavasti Yvonnelle hyvä mieli, kun sai poseerata skandinaavikkouroiden kanssa. Juha lähti kuvien jälkeen johonkin Underground mestaan kuuntelemaan livebändejä. Muut jäivät Yvonnen seuraksi, joka halusi nähdä Students Hallin, kun ei ollut päässyt käymään täällä pariin vuoteen. Paljon näytti muistoja tulvivan mieleen, ja oma opiskelujen aikainen huonekin piti käydä kuvaamassa.
Ainoat varsinaiset pikkujoulut vietettiin marraskuun lopulla. Ikea tarjosi ihan riittävän valikoiman jouluaiheista särmintä, jotta edes jollain tavalla saataisiin joulutunnelmaa muuten aika karuun ympäristöön. Tarjolla oli glögiä asiaan sopivilla piristeillä, piparkakkuja ja vähän muita snaksuja. Mukavaa oli, mutta todella ahdasta: porukkaa oli lähemmäs kaksikymmentä yhdessä pienessä solussa. Glögi lämmitettiin vedenkeittimellä; helppoa ja käytännöllisempää kuin ajelehtia käytävillä kuuman kattilan kanssa. Osa jatkoi iltaa keskustan baareihin.Joulukuun ensimmäisenä päivänä tuli vierailtua Shenzhenissä. Tarkoitus oli käydä ostamassa Puman kengät, mutta ei löytynyt tarpeeksi isoja kokoja. Siinä sitä oli ihmeteltävä asian kanssa ja todettava että olen vaivaisen puoli numeroa liian iso Kiinassa. Ostin kuitenkin parit farkut ja sainpahan edes jotain vastinetta Kiinaan matkustamiselle. Saaliiksi jäi myös taskuvaras, joka yritti viedä edellä kävelleeltä tyttöseltä kännykän. Itse asiassa varas jo onnistuikin siinä, mutta Anssi oli tarkkana ja kopautti poikaa ostoskassilla. Varas ei pannut yhtään vastaan vaan antoi puhelimen kiltisti takaisin. Tajuaahan sitä tyhmempikin, että ihan turha yrittää mitään sen kummempaa enää siinä tilanteessa.
Seuraavana päivnä oli HKOC:n mestaruuskilpailut. Kilpailupaikkana oli Shek Lung Kung, Tsuen Wanin vieressä. Matkustukseen kului aikaa bussilla ensin yli tunnin verran, jonka jälkeen piti jatkaa matkaa jalkapelillä kisakeskukseen, joka sijaitsi vuoren huipulla. Eli hyvä alkuverryttely oli tiedossa heti alkuun 380m nousulla ja noin tunnin patikointireissulla. Itse kisassa matkaa oli miesten eliittisarjassa 7,5km ja noususummaa kiitettävästi. Kisapäivä oli todella kuuma lämpömittarin lähennellessä auringossa 30 astetta. Kuumuuden tunsi jo kävellessä ylös vuorelle, ajatuksissa pyöri vain ajatus että MIKSI en ottanut omaa juomareppua mukaan. Ehkä luotin liikaa paikallisen järjestäjän vesihuoltoon, mutta olisi pitänyt osata varautua pahimpaan. Kisassa tuli valitettava keskeytys, johon suurimpana syynä oli tottumattomuus paikalliseen maastoon (kasvillisuuskuvaukset) ja nestehukka. Vaikka olin tehnyt perjantaina nimenomaan täkäläiseen maastoon totuttaumisharjoituksen saarella, niin kasvillisuus erosi kuitenkin niin paljon kisassa olevasta että käytännön hyöty oli aika minimaalinen. Kuumuus oli pakottava ja järjestäjällä oli yksi ja ainoa juomarasti kisakeskuksessa, jossa rata kiersi noin puolivälin paikkeilla. Itse rata oli kartalta katsottuna simppeli, mutta eri asia olikin sitten löytää puskien ja kasvillisuuden joukosta oikeat polut. Piikkipuskat ja orjantappurat pitivät huolen siitä, että avonaiset ihoalueet olivat kuin kissalauman raatelun jäljiltä. Melkein kuin olisi ottanut tatuoinnit, ainakin iho punotti vielä viikon jälkeenkin kisasta. Analyysit ja muuta tullevat myöhemmin. Käyn vielä juoksemassa radan treenimielessä läpi ja otan kuvia, jotta vähän näette Hong Kongin suunnistussceneä ja jotta itselle ei jää niin paskan maku suuhun. Kisassa jaettiin palkinnot joukkutulosten perusteella. ME-sarjan voittaja juoksi vähän yli 88 minuuttiin, arvioitu oli 70min, no can do. Juttelin toiseksi tulleen Aby Lamin kanssa, joka hävisi kisan voittajalle 20 sekuntia. Kuulemma tuttu maasto ja paikallistuntemuksesta korvaamatonta hyötyä.
Joulukuun ensimmäisenä keskiviikkona oli meidän koulun vaihtareille varattu oma Paparazzi baari lankkarissa. Tarkoitus oli juhlia yhdessä koko vaihtariporukalla ennen kuin kukaan ehtisi lähteä mihinkään, joko ihan kotiakotia tai sitten matkustelemaan. Suurimmalle osalle oli edessä tenttijakso, itsellänkin kolme tenttiä. 
Hyvässä kaveriporukassa tunnit kuluivat leppoisasti ja tulipa tavattua muutamia vaihtareita, joita en ollut aiemmin nähnyt koko vaihto-opiskelun aikana.Torstaina 6.12 vietettiin Suomen 90-vuotista itsenäisyyden taivalta juhlallisesti pääkonsulin luona. Kaikki Hong Kongissa olevat suomalaisvaikuttajat ja opiskelijat olivat saaneet kutsun Suomen pääkonsulin Timo Rajakankaan edustusasunnolle juomaan cocktaileja ja juttelemaan niitä näitä.
Shenzhenissä valmistetulle puvulle löytyi jo toistamiseen käyttöä. 33. kerroksesta avautuivat vaikuttavat maisemat. Juhlissa tuli jutusteltua pääosin muiden yliopistojen vaihtareiden kanssa ja oli mukavaa vaihtaa kuulumisia ja mielipiteitä. TKK:lta on edustusta HKU:ssa ja HKBU:ssa on porukkaa muun muassa Tampereen ja Turun yliopistoista. Parin tunnin jutustelun jälkeen suunnattiin taksin nokka kohti lankkaria, mutta itse jatkoin lähes välittömästi kohti Student Hallsia. Seuraavana päivänä oli nimittäin tiedossa Market Decision Analysis -kurssin tentti ja pitkä illan vietto ei olisi varmastikaan tehnyt gutaa tenttisuoritukselle.
Viime viikon lauantaina yliopisto järjesti vaihtareille Farewell Partyn. Eli lyhyesti sanottuna piti täyttää palautelomake, jonka jälkeen sai sertifikaatin vaihto-opiskelusta. Sitten vähän välipalaa tarjoilupöydästä ja jutustelemaan muiden vaihtareiden kanssa. Juhla rakentui "Lucky Draw"n ympärille, eli jokaisen piti tuoda (tai olisi ainakin pitänyt) HK$20 arvoinen lahja, jotka jaettiin sitten arvontaperiaatteella. Aikaa vievää, mutta eipähän ollut muutakaan tekemistä sinä päivänä. Juhlista poislähdettäessä miestä revittiin taas jonkun tyttösen valmistujaiskuvaan. On se vähän erikoista, miten paljon sitä on joutunut (tai siis päässyt) kuvattavaksi täällä, mutta miksi estelemäänkään. (:-007.jpg)
-030.jpg)
Ocean Parkissa tuli vierailtua joulukuun 12. päivä. Mukaan huvipuistoreissulle lähtivät myös Milka ja Juho. Matkaan lähdettiin kohtuullisen myöhään, mutta kaikki tarvittava nähtiin tai ainakin melkein. Keli oli todella lämmin ja olisi hyvin pystynyt liikkumaan shortseissakin. Ocean Park on kallis paikka hintaansa nähden, HK$208. Milkan alennusliputkaan eivät tuoneet helpotusta, kun olivat jo ehtineet harmittavasti vanhentua. Ocean Parkissa oli tuskastuttavan pitkät liukuhissit. Otin aikaa pisimmän kuljetusajasta ja eihän siinä kestänyt kuin 2 minuuttia ja 10 sekuntia, että näin täällä. Matkan kohokohtia olivat vaijerihissillä matkustaminen sekä pandojen näkeminen. Aberdeenistä lähtevä 1,4km pitkä rata vie Ocean Parkin niemekkeen kärkeen, jossa sijaitsee varsinainen huvipuisto erinäisine laitteineen. Pandat olivat luonteelleensa ominaiseen tapaan ottaen päivän iisisti lepäillen, mutta onneksi yksi nälkäinen nallekarhu oli saapunut esittelemään itseään ja ruokailutapojaan yleisön riemuksi. Kävimme katsomassa delfiinishown. Täällä noita merten vikkeliä vipeltäjiä oli vaan aika lailla enemmän verrattuna Särkänniemen esitykseen. -138.jpg)
Myös kaksi merileijonaa veteli parhaimpiansa. Ihan OK show. Tarkoitus oli mennä katsomaan lintushowta, mutta se olisi ollut vuoren toisella puolella ja olisimme olleet auttamattomasti myöhässä, jos oltaisiin yritetty ehtiä sinne. Myös haita ja muita merten eläimiä tuli käytyä ihailemassa. Nähtiin ja koettiin.Tänään tupakaveri Anssi lähti Thaikkulaan 3,5 viikoksi, kun äijällä kävi niin loistava säkä tenttipäivien kanssa ettei tartte täällä enää vetelehtiä. Eilisillalla vietettiin siis Anssin läksiäisiä ja puhuttin yhtä sun toista sontaa isolla porukalla.
Muuta:
- Hyvin menee, no problemos.
- Oikein rattoisaa ja lumista Joulua sekä menestyksekästä Uutta Vuotta!
- Kinkut ja kaikenmaailman laatikot jää kyllä valitettavasti tänä vuonna syömättä
- MTR osti KCR:n, joten kaikki HK:n nykyiset metrolinjat ovat MTRn omistuksessa ja sen nimen alla. Eli kun olen aiemmin puhunut KCR:stä niin tähän maahan eksyessä ei kannata hämääntyä, jos sitä KCR:ää ei mistään löydykään.
- Perkeleen TTY:n serveripäivitykset: pitikö niiden osua just siihen viikonloppuun, kun olisin tarvinnut mailista ohjeet löytääkseni sprinttisuunnistustreeniin. "Et vaan osaa."
- Ostin uudet juoksukengät, Asics Kinsei 2. Jos nyt ei kilometrit vaihdu jouhevasti niin ei sitten koskaan. Hintaa näille lapsosille kertyi 135€ nykykurssilla laskettuna, joten taisin säästää muutaman sentin verrattuna Suomen hintoihin.
- Miehellä pitää olla kunnon kello, joten ostin uuden. (:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)