HK Polytechnic University

Kolmas kouluviikko on kääntymässä lopuilleen, ja koska yksi enemmän ja vähemmän oleellinen vaatimus/syy täälläoloon on vaihto-opintojen suorittaminen niin ajattelin kertoa vähän HK:n yliopistomaailmasta.

Opiskelijoita yliopistossa on uusimman opiskelijan käsikirjan mukaan 26640. Se jakautuu aika lailla tasan kokoaika- ja osa-aikaopiskelijoiden kesken. Keski-ikä päätoimisilla opiskelijoilla on 21 vuotta ja osa-aikaisilla 31 vuotta. Vaihto-opiskelijoita on enemmän kuin koskaan yliopiston historiassa, noin 280 ja kansallisuuksia on edustettuna ainakin 20. Yliopistolla on kuusi virallista tiedekuntaa, jotka jakautuvat vielä omiin laitoksiinsa. Oma tiedekuntani on Business (FB) ja laitos Management and Marketing (MM). Lukukauden alussa on add/drop jakso, jolloin kursseja voi lisätä ja pudottaa kahden ensimmäisen viikon aikana. Tämän jälkeen on periaatteessa mahdotonta tehdä enää muutoksia ja elettävä sen kanssa, mitä on saanut. Samanlaista vapautta kuin suomalaisessa yliopistomaailmassa on turha odottaa.

Kursseja olen valinnut suoritettavaksi viisi kappaletta ja niistä opintoviikkoja kertyy 14 kappaletta. Jokaiselle viikonpäivälle on aina jotakin, joten aika ei ainakaan käy pitkäksi. Johtamisen kursseilla on luentoja ja tutoriaaleja sekä yksi ryhmätehtävä/esitys. Esimerkiksi strategisen johtamisen kurssilla on tehtävä ryhmätyönä tutkimus paikallisen Espritin toimintaympäristöstä ja luoda kattava strateginen toimintasuunnitelma. Lähestulkoon jokaisella kurssilla on Mid-Term Test eli välikoe ja sen lisäksi lukukauden lopussa toinen välikoe tai lopputentti. Opintojaksojen arvostelu muodostuu kokonaisuutena kurssin luennoille ja tutoriaaleihin osallistumisista/aktiivisuudesta, mahdollisesta ryhmätyöstä, välikokeista ja tentistä. Tutoriaalit ovat osassa kursseista puuduttavia, koska niiden toteutustapa on kehnohko. Esim. esivalmistellutta case-tehtävää käydään läpi opettajan johdolla ja samaa kysymystä puidaan yhteen, jos toiseenkin kertaan. Vastailu menee usein melkein päällehuutamiseksi tai ainakin tuntuu siltä. Opettajat osaavat suhteellisen hyvää englantia, mutta puhuvat kiinalaisella aksentilla ja joidenkin sanojen ääntäminen on kaukana oppikirja-englannista. Paikalliset opiskelijat puhuvat englantia vaihtelevalla menestyksellä. Keskusteluja on joskus todella hankalaa seurata, kun osalla äänenvoimakkuus on hiiren tasoa.

Valitut kurssit, syksy 2007:

• MM431 Strategic Management
• MM3111 Human Resource Management
• ELC3502 Professional English for Engineering Students
• CBS2012 Elementary Putonghua (for Non-Chinese speaking students)
• MM4741 Market Decision Analysis

Kampusalue on todella pieni, opiskelijamäärään suhteutettuna kaikkein ahtain kaikista HK:n yliopistoista. Sieltä löytyy kuitenkin kaikki mahdollinen, kuten esim. jalkapallokenttä, uima-allas, punttis, sisäpelihalleja ja tenniskenttiä. Kirjakauppa (erittäin edulliset hinnat), pankit ja kioski kuuluvat oleellisena osana kampukseen. Vaikka tilaa on vähän, on se hyödynnetty tehokkaasti, kuten yleensäkin Hong Kongissa. Yliopistolle pääsee helposti kävellen noin 10 minuutissa opiskelija-asuntolasta katettua jalkakäytävää pitkin. Myös KCR:n Hung Homin asema on aivan koulun vieressä, joten kauempaakin koululle tulevat pääsevät suhteellisen helpolla. Opiskelija-asuntolassa on tilaa noin 3000 päätoimiselle opiskelijalle, ja vuokrataso on todella edullinen. Koko lukukauden vuokra on syksyltä 5420HKD eli vallitsevalla valuuttakurssilla noin 125€/kk.

Shenzhen ja Macau

Viikko kului nopeasti ja erityisesti loppu viikko sujui matkustellessa. Torstaina kävin ostamassa paikallisesta suunnistusyhdistyksestä (OAHK) karttoja, noin 15 kpl irtosi 10€ hintaan. Perjantaina 14.9 tuli vierailtua Shentzenissä ja lauantaina Aasian Las Vegasissa eli Macaussa.

Perjantainen vierailu Manner-Kiinassa Shenzhenissä onnistui luentojen peruuntumisen takia. Erityisenä houkuttimena oli Manner-Kiinan alhaisempi hintataso ja sehän piti paikkansa. Matkaan lähdettiin noin ysin aikoihin ja kulkuvälineenä KCR. Sillä matkustettiin Hung Homin asemalta päätepysäkille Lo Wuhun. Pakolliset rajatarkastukset passien tarkastuksineen ja leimojen lyömisineen sekä lähtö- ja tulolappujen täyttäminen, ja hetken päästä sitä oltiin "aidossa" Kiinassa. Heti ensimmäiseksi nostamaan rahaa aseman ATM:stä. Shenzhenistä huomasi heti, miten paikka erosi Hong Kongista. Ilma oli vieläkin huomattavasti huonompaa kuin merenrannalla sijaitsevassa HK:ssa. Aseman vieressä sijaitseva kauppakeskus oli aivan surkea. Jo asemalla joku tyyppi tuli ruikuttamaan, että ostatteko DVD:itä tai Rolexin kelloja, useat heistä antoivat käyntikorttinsa ja lähtivät kävelemään mukaan, koska halusivat viedä vieraat omaan liikkeeseensä. Itse kauppakeskuksessa ei oikein viitsinyt mitään katsella, kävellä vain kojujen ohi, koska myyjät olivat niin ärsyttäviä jatkuvine huutoineen ja markkinointiyrityksineen. Jotkut tulivat tökkimään ja herättämään huomiota, ja taas oli kauppatavarana kellot tai DVD:t. Pienen kiertelyn jälkeen päätettiin lähteä enemmän keskustan suuntaan. Matkalla oletettuun keskustaan tuli useampikin rouvashenkilö markkinoimaan hierontapalveluitaan, yksi seurasi perässä niin hanakasti, että oli pakko sanoa suorat sanat ja vasta silloin pääsi taas kävelemään rauhassa. Käyntikorteistakin sai todella hyvin selvää, kun kaikki info oli kiinaksi. :-)

Ruokailun jälkeen päästiin todelliseen keskustaan. Selkeä ero Hong Kongiin on polkupyörät ja leveät kadut, tilan tunne oli aivan erilainen. Ei tarvinnut koko aikaa väistellä vastaantulijoita vaan tilaa oli oikeasti käytettäväksi. Shenzhenistä löytyy useita todella isoja kauppakeskuksia, joissa on kaikkien suurimpien ja vähän pienempien merkkien edustus. Näiden keskusten väliltä löytyy kauppakujia, joilta löytyy halvalla mm. vaatteita ja kenkiä, mainittakoon esim. Crocs kengät, jotka maksoivat 3,5€. Siirtyminen paikasta toiseen onnistuu kätevästi kävellen, mutta jos on oikein laiska niin voi käyttää metroa. Kaupoissa myyntihenkilöstö ei osaa englantia, ei sitten niin yhtään. Tyypillistä toimintaa ostettaessa tuotteita on se, että myyjä antaa kuitin, joka maksetaan erilliselle tiskille, josta saadaan maksuleima. Tämän jälkeen lompsitaan takaisin liikkeeseen ja esitetään maksettu kuitti, jota vastaan saa haluamansa tavaran. DVD:t ovat todella halpoja ja laadussa ei huomaa eroa Suomessa vuokrattaviin DVD-elokuviin. Hintaa noin euron verran per DVD. Olipa liikkeissä myynnissä myös leffoja, joita ei ole vielä esitetty teattereissakaan, esimerkkinä Rambo 4. Jotain omaa settiä leffan kansissa ja kuvia vanhoista leffoista, ei voi sanoa etteikö pojat ainakin yrittäisi parhaansa myynnin eteen...

Lauantaina 15.9 lähdettiin isolla suomalaisporukalla katsastamaan Macau. Todellinen turistipesä, jossa ei kasinot lopu aivan heti, olikohan niitä nyt ainakin 25 kpl pienellä saarella. Matkaan lähdettiin kympin aikoihin ja Star Ferryn kanssa matkustettiin ensin HK:n saarelle lauttaterminaaliin. Turbojet kuljettaa HK:sta Macauhun kantosiipialuksillaan noin tunnissa, matkaa on 60km verran ja hintaa kertyy yhteen suuntaan päiväsaikaan 15€ ja takaisintulo yöllä maksaa vajaan 18€. Jonotettiin meille osoitettuun alukseen kiltisti jonossa ja ihmeteltiin tyyppejä, jotka pääsivät suoraan jonon ohi. Hups rallaa, kohta alus olikin jo täynnä ja puolen tunnin jonotus oli mennyt hukkaan. Tästä vihoissani päätin olla yhtä röyhkeä ja ampaisin seuraavan aluksen jonoon. Vaikka lipussa luki myöhäisempi lähtöaika kuin se, mihin olin pyrkimässä, ei se tässä vaiheessa paljoa jaksanut kiinnostaa. Jonon ohi lähtötiskille ja istuinpaikkaleima lippuun, ja se oli siinä. Pienen penellä röyhkeydellä ja suorasukaisuudella olin saanut paikan Macaulle, jesh. Muut suomalaiset meidän ryhmästä yrittivät samaa, mutta eivät saaneet paikkoja. He joutuivat lähtemään lippuunmerkityllä aluksella. Luulen, että jos he eivät olisi menneet ryhmänä kysymään paikkoja, niin mahdollisuus saada paikka olisi ollut paljon parempi. Ainakin mä olin tyytyväinen, kun en joutunut enää odottamaan. Muutenkin jonottaminen tuntuu olevan joskus outo käsite kiinalaisille, eli maassa maan tavoin.

Sekä HK:n että Macaun puolella oli jälleen passien tarkastus. Oleskeluaikaa olisi saanut Macaussa joulukuun 14. päivään asti. Jouduin odottamaan hitaimpia hetken jos toisenkin, mutta mihinkäs mulla kiire olisi? Ensimmäisenä missiona oli päästä syömään. Katselin Lonely Planetista hyvältä kuulostavan brasilialaisravintolan, jossa olisi ollut tiedossa varmasti hyvää lihaa. Valitettavasti olimme ravintolassa 14.45 ja sulkemisaika oli klo 15, too bad. Ravintola olisi avannut ovensa uudelleen vasta illalla puolikasilta ja sinne asti ei jaksettu odottaa. Vähän matkan päästä löytyi Dee8 niminen ravintola, joka olikin oikein viihtyisä. Päätin tilata kunnon lihaa, koska mitään luisia/läskisiä pihvejä en todellakaan halunnut enää syödä. Pihvi nimeltä NZ Terderloine (kuvaus: most tender, fine-grained, juicy cut) maksoi 126 MOB eli noin 12€. Suurin osa tilasi budjettiruokaa, mutta kyllä pihvi oli hintansa arvoinen, parasta lihaa matkan tähän astisista kokeiluista.

Ruokailun jälkeen lähdettiin hyvillä mielin katsastamaan Macaun nähtävyyksiä. Kohteena oli St. Paul kirkon rauniot sekä sen läheisyydessä sijaitseva tykkilinnoitus, jonka sisältä löytyy Macaun museo. Matka nähtävyyksille koitui jalan pikkuisia katuja pitkin, jotka olivat täynnä erilaisia leipomoja ja kauppoja. Leipomot tarjosivat vähän väliä ilmaisia maistiaisia. Kun nähtävyydet oli kierretty ja nähty suuntasimme merenrannalle istumaan ja odottelemaan lauantai-iltaisin järjestettävää ilotulitusshowta. Lauantaisen ilotulituksen esittäjinä olivat Englanti ja Korea. Sää oli valitettavasti melko sumuinen, joten kaikkein hienoin loisto jäi puuttumaan. Oli kuitenkin mukavaa nautiskella syysillasta 30 asteen lämmössä ja katsella showta samalla kun kasinoiden värikkäät mainokset esittivät omaa showtaan taustalla. Ihmisiä oli katsomassa ilotulituksia kiitettävä määrä.

En jaksanut viettää koko yötä Macaun vilskeessä, koska olin suunnitellut sunnuntaiksi vaellustreenin HK:n saarelle, ja lähdin puolenyön aikaan lautalla kohti HK:a.

Wilson Trail, part 1&2 completed

Ensi kosketus Hong Kongin tarjoamiin vaellusreitteihin on saatu. Maanantainen vapaapäivä antoi mahdollisuuden kokeilla HK:n saaren reittejä, ja valitsin fyysisesti raskaimpaan kategoriaan kuuluvan Wilson Trailin ensimmäisen etapin ja sen lisäksi helpomman saman reitin kakkosetapin. Reitti lähtee virallisesti Stanley Roadilta, johon pääsee ainakin busseilla no 6 ja 260.

Yhteismatkaa näillä kahdella etapilla on virallisesti 4,85km + 6,6km, ja reitillä todellakin riittää nähtävää. FRWD:n mukaan kokonaisnousua tuli sellaiset 950m ja aikaa meni lyhyine kuvaussessioineen noin 2,5h. Kovasti otti jaloille ja hengitykselle, kun pisti reippaasti kävellen rinnettä ylös. Todella tiukkaa nousua ylös alas ja paljon betoniportaita, joiden tarkoituksen todellakin ymmärtää kun tullaan 30 asteista rinnettä alas. Tekoportaiden lisäksi löytyi myös ihan luonnonpolkua, johon sade oli tehnyt omat uurteensa. Tarkkana sai siis olla jos vauhti kiihtyi liikaa. Keli oli todella kuuma, sellainen 29 astetta ja tuskin koskaan oon niin paljoa hikoillut. Vaikka tuuli puhalsi paikoitellen reippaasti ja matkaa tehtiin keveissä hepenissä niin mies hikoili kuin saunassa. Onneksi oli juomareppu, muuten olisi voinut tulla äitiä ikävä. Vastaantulijoita koko reitillä oli vain kourallinen, noin puolet paikallisia ja loput non-chinese people.

Wilson Trailin toinen etappi on kunnoltaan parempi kuin ensimmäinen johtuen siitä, että se on suureksi osaksi Hong Kong Trailiin kuuluvaa osuutta. Tasaisempia osuuksia löytyy reippaasti enemmän verrattuna ensimmäiseen etappiin ja mahdollisuus juoksuun on paljon parempi.

Taidan tästä eteenpäin kiertää reitin vastakkaiseen suuntaan, koska tällöin lähtö on keskustasta Tai Koo MTR-asemalta, ja silloin reitti päättyy saaren eteläpuolelle lähelle suosittuja Repulse Bayta ja Deep Water Bayta. Mikä voisikaan olla hienompaa hikisen ja raskaan treenin jälkeen kuin pulahtaa Etelä-Kiinan meren aaltoihin.

Ja liitteenä vähän dataa:
Google Earth: http://www.students.tut.fi/~sorsal/wilson_google.kml (Save As)
FRWD: http://www.students.tut.fi/~sorsal/wilson_trail.jpg

Kaupunkisuunnistus yms.

Taas on kierretty kaupunkia ristiin rastiin ja nähty uusia paikkoja.
Kiinan viisumi tuli hankittua myös tällä viikolla. Otin suoraan puolen vuoden viisumin, jossa on rajoittamaton määrä rajanylityksiä ja se maksoi 460HKD eli käytännössä sen 46€. Kiinan puolella pitäisi päästä käymään lähiaikoina, koska halvempi hintataso kiinnostaa. Ei sillä etteikö suomalainen pystyisi helposti Hong Kongistakin kaiken ostamaan, mutta miksi turhaan kun on mahdollisuus sikahalpaan elintasoon...

Löydettiin Anssin kanssa myös pari Subwayta HK:n saarelta, josta herkut irtoaa noin 5€ hintaan. Vieläkin halvempaan hintaan subeja saa Lantau saarelta Discovery Baystä. Mukavaa vaihtelua paikalliseen ruokaan. Lantau ja Lamma saarilla on tarkoitus vierailla useampaan kertaan, joko ihan treenimielessä tai sitten vaan ihaillessa turistinähtävyyksiä.

Ensimmäinen kouluviikko on takana ja kaiken kaikkiaan aika turha viikko. Ei mitään uutta erityistä ja yhtään tutoriaalia ei pidetty vielä yhdessäkään kurssissa, joten senkin puolesta päivät lyhentyivät. Lyhyesti sanottuna olisi voinut hyvinkin skipata koko viikon ja lähteä vaikka Singaporeen tai Pekingiin. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä Singaporeen, kun perjantaina ei ole koulua, jesh. Kuun lopussa sitten Pekingiin ja Kiinan muurille, täytyyhän se nähdä.

Perjantaina käytiin myös keilaamassa Kowloonissa Whampoassa. Kivaa oli ja tunti maksoi kahteen pekkaan kaikkine varusteineen vajaa 13€. Käsi on vieläkin kipeä kovasta pelitahdista, mutta kolme peliä saatiin pelattua. Lisähoukuttimena peliin sovittiin voittopanokseksi hampurilaisateria. Erin 2-1 meikä voitti mestaruuden, viimeisessä erässä tuli tahkottua jopa ihan hyvä tulos jolla paikan omistajan mukaan pääsisi jonon ohi, jos olisi ruuhkaa. Heh, pidetään mielessä. PolyU kortilla saa muuten alennusta keilaussessioista, joten plussaa sekin.

Lauantaiaamuna yliopisto järjesti vaihtareille kaupunkisuunnistuspäivän. Tarkoituksena kiertää julkisia kulkuvälineitä käyttäen ennaltamäärätyissä check pointeissa keräten pisteitä. Check pointit olivat useimmiten tunnettuja nähtävyyksiä jne. Aikaa oli yhteensä seitsemän tuntia ja takaisin piti olla määrättyyn kellonaikaan mennessä, jos ei ehtinyt niin jokaiselta ylittyvältä minuutilta tuli sakkoa. Rennolla meiningillä ja nähtävyyksistä nauttien ehdittiin hyvällä strategialla kiertää monessa paikassa ja erittäin positiivista oli, että pääsin ensi kertaa tutustumaan New Territories alueeseen. En ollut aiemmin ehtinyt käydä em. alueella ja siellä olikin selvästi erilaista verrattuna keskustan sykkeeseen. Kaupunkisuunnistukseen kuului myös pari tehtävärastia, joista yksi oli esim. Jockey Clubissa vedonlyöminen, saa nähdä tuleeko 5 miltsiä paikallista valuuttaa. :-) Kokonaiskisassa sijoituttiin 1-runner-up eli toiseksi, vaikka vedettiinkin tosi rennosti paikoista nauttien ja kuvia ottaen. Saatiin myös tyylikkäät "I'm lost in Hong Kong" t-paidat.

Vuoret näyttivät New Territories alueella erittäin houkuttelevilta. Huomenna maanantaina on tarkoitus kuitenkin lähteä tarkastamaan ensin HK:n saaren tarjoamat vaellusreitit, Tai Tam ja Aberdeen trailit. Karttoja en ole vielä saanut hankittua, mutta eiköhän ne löydy melko vaivattomasti. Paikallinen suunnistusliitto OAHK ei ole vastannut mitään kyselyihini suunnistuskartoista. Jos ei muu auta, niin täytyy lähteä pyörähtämään huomenna toimistolla Causeway Bayssa.

Sunnuntaina käytiin Anssin kanssa kiertelemässä HK:n saaren eteläpuolta. Kohteena olivat Ocean Park, Deep Water Bay ja Repulse Bay. Myöhäisen heräämisen takia, johtuen baari-illasta, matkaan päästiin lähtemään vasta puolikolmen aikaan. Lautalla HK:n saarelle ja siitä Subwayhin hakemaan matkaeväät. Centralista matkustettiin Statue Squaren paikkeille raitiovaunulla (Tram), joka maksaa muuten mahtavat 2HKD (0,20€). Tarkoitus oli päästä Hong Kongin saaren toiselle puolelle mahdollisimman kivuttomasti. Jonotettiin hetken aikaa Peak Tramiin, mutta sunnuntai ja pitkät jonot eivät oikein napanneet ja lyhyen jonossa seisoskelun jälkeen päätettiin tehdä joitain peliliikkeitä. Sitä paitsi Peak Tram maksaa 22HKD, eikä se olisi vienyt muualle kuin Vicrian Peakille eli sieltä olisi vielä pitänyt maksaa bussiin tai taksiin, jotta oltaisiin päästy Ocean Parkiin. Päätettiin hypätä taksiin ja kysyin kuskilta vielä varmuuden vuoksi reittisuunnitelman ettei kuse linssiin, heh. Oltiin yhtä mieltä reitistä ja matka sujuikin hyvin kysellen julkisista kulkuneuvoista aiottuun määränpäähän ja paikallisista ravikisoista jne. Ocean Park sijaitsee aika lailla välittömästi Aberdeenien tunnelin päässä, joten matka oli nopea ja kivuton. Hintaa kertyi nopeassa ja mukavassa taksikyydissä vaivaiset 59HKD .(Peak Tram lower station - Ocean Park). Ocean Parkissa otettiin jalat alle ja lähdettiin kävelemään kohti Deep Water Bayta. Eteläpuolen saaret ovat todella komeassa kunnossa, ja jos aurinkokin vielä paistaa niin puitteet ovat mahtavat mukavalle rantalomailulle. Takaisin lähdettiin illan pimetessä ja bussimatka oli todella edullinen 6,6HKD hintaan. Mukavat istuimet ja bussin yläkerta takasivat mukavan matkan, joka oli käytönnössä yhtä nopea ja vaivaton kuin taksillakin tullessa. Aina kun tietäisi, että mikä bussilinja menee mihinkin, niin bussi olisi ehdottomasti ykkösvalinta. Keskustan ruuhka-alueella tietysti MTR ja KCR jyräävät nopeudellaan.

Ensimmäinen viikko takana

Nyt on tasan viikon verran tullut pyörittyä Hong Kongin kaduilla.

Saavuin Hong Kongiin tiistaiaamuna 28.8.2007. Lennot kestivät yhteensä noin 15 tuntia Lontoon kautta matkustaessa. Matka meni kohtuu joutuisasti katsoen omalta screeniltä uutuusleffoja. Hong Kongissa vihdoin ja viimein melkein 12 tunnin yhtämittaisen lennon jälkeen ja sitten etsimään omia tavaroita. Pienen odottelun jälkeen oma rinkka saapui onneksi liukuhihnalle ja reissulle oli saatu onnistunut alku.

Lentokentällä kokoonnuttiin muutaman muun suomalaisen kanssa katsomaan jatkoyhteyttä lentokentältä majapaikkaan Student's Hallille. Toiset matkustivat Air Francella, meikä Qantasilla. Lentokoneessa en saanut oikein nukuttua, ja päivän kiertelyn jälkeen kaupungilla ei unta tarvinnut kauaa hakea 37h valvomisen jälkeen.

Ensimmäinen päivä meni siis kaupunkia kierrellessä Tsim Sha Tsuin ja koulun lähistöllä sekä paperiasioita hoitaessa. Lähinnä, mitä piti tehdä oli bookata itsensä asuntolaan sekä hakea koululta infopaketti. Hong Kongissa on todella kuuman kosteaa tähän vuoden aikaan. Lämpötila pyörii siinä 28-32 asteen välillä ja korkea kosteusprosentti pitää huolen hikoilusta, nestettä pitää juoda riittävästi.

Keskiviikkona lähdettiin TTY:läisten Milkan, Samin ja Juhon kanssa kiertämään Tsim Sha Tsuihin. Käveltiin muun muassa Avenue of Stars -kadulla, jossa on monen kuuluisan Hong Kongilaisen näyttelijän tähti ja kädenjäljet (mm. Jet Li ja Jackie Chan). Käytiin syömässä australialaispubissa pihvit ja kumoamassa oluet kaupoilla kiertelyn päätteeksi, Down Under meininkiä. Illalla tapasin tulevan kämppikseni Anssin, joka on Jyväskylän ammattikorkeakoulun kasvatteja. Luulin, että kämppikseni olisi ollut joku paikallinen wankey :-) (Wang Ke), mutta parempi näin. Huone on kooltaan about 12 neliötä, mihin pitää mahduttaa kahden kaveruksen tavarat, sänky ja työpöytä. Melko ahdasta, mutta kyllä tässä 4kk hyvin menee.

Torstaina oli vuorossa Anssin ja Jukan (Mikkelin AMK) buddyjen järjestämä kierros Hong Kongin saarella. Käytiin syömässä paikallisessa ravintolassa, jossa oli paljon (tai sitten vähän) valikoimaa. Buddyille oli kerrottu, että kaikki vaihto-opiskelijat pitää kierrättää kyseisessä ravintolassa. Ei siinä mitään, mutta kun perusruoka-aineksena on lehmän vatsalaukku niin ai että. Noh, en viittinyt kuitenkaan tilata naudan vatsaa, vaikka kyllä sitä maistoin yhden palan Cyril-buddyn annoksesta. Ei se niin hirveää ollut, jopa parempaa kuin itsetilaamani nuudeliannos lihan paloilla, jotka oli lähestulkoon pelkkää läskiä, joten se siitä hyvästä valinnasta. Saarella vierailtiin myös Man Mo temppelissä, jossa paikalliset käyvät rukoilemassa eri asioiden puolesta esim. opiskelumenestys.
Matka jatkui minibussilla Victoria Peakin huipulle, maksu oli huimat 8HKD eli 0,8€. Näkymät olivat todella hienot ja vuoren päällä olevassa ostoskeskuksessa on myös Madame Tussaudin vahakabinetti, jossa ei kuitenkaan jaksanut vierailla. Takaisinpäin tultiin uniikilla kulkuvälineellä, Peak Tramilla, joka on kuljettanut ihmisiä vuodesta 1888 asti.

Lauantaina osallistuin koulun järjestämälle City Tourille. Siinä käytiin kaupunki lyhykäisyydessään läpi noin 5h kestäneellä bussikierroksella. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli kultainen patsas HK:n saarella. Siitä jatkettiin matkaa Aberdeeniin, laivasatamaan, jonne paikalliset asukkaat ajavat veneensä turvaan taifuuneilta. Matka jatkui kohti saaren eteläosia ja HK:n parhaita uimarantoja, Deep Water Bayta ja Repulse Bayta. Rannat ovat todella hienossa kunnossa, ja auringosta täytyy mennä nauttimaan ihan kunnolla ajan kanssa tässä joku päivä. Muutenkin aurinko tuntuu paistavan huomattavasti herkemmin saaren eteläpuolella kuin keskustan yllä, missä on usein pilvistä ja ilmanlaatu nyt on mitä on, kyllä täällä hengittämään pystyy.

Lenkkeilystä sen verran, että en ole vielä aloittanut kunnolla treenejä. Onneksi asuntolan kuntosalilta löytyy neljä viimeisen päälle hienoa juoksumattoa, jos ei aina jaksa Peakille tai New Territories alueelle lähteä vuoristoon trekkaamaan. Ilman juomareppua täällä on ihan turha vetää mitään pidempää treeniä.
Äkkiseltään katsoen juoksukisoja on ihan mukavasti ja myös joitakin suunnistustapahtumiakin löytyy, karttoja ainakin on todella hienosti.