Vuorenvalloitusta Lantaulla

Maanantaina oli niin upea keli, että päätin jättää koulujutut sikseen ja lähteä valloittamaan Lantau saaren huippua, Lantau Peakia. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli lähempänä kolmeakymmentä astetta. Näin jälkikäteen ajateltuna aurinkorasva olisi ollut kova juttu, koska äijä ehti palaa aika perinpohjaisesti.

Kävin läheisessä hyvässä ravintolassa syömässä tukevan aamiaisen edulliseen hintaan. Tukevalta pohjalta on hyvä ponnistaa, näinhän se menee. (: Tämän jälkeen Centraliin Star Ferryn palveluksilla, mutta valitettavasti myöhästyin vaivaisen minuutin jatkolautasta, ja jouduin odottamaan kokonaisen tunnin seuraavaa. Paska tsägä, mutta minkäs teet. Lantaulle Mui Woon pääsin noin yhdestoista aikoihin. Reitti oli katsottu jo valmiiksi ja mukana oli vielä kunnon kartta tukemassa reitinvalintaa. GPS päälle ja iPod huutamaan; matka kohti etäisiä vuoria oli voinut alkaa.

Reittisuunnitelmana oli käydä Lantau Trailista kolme ensimmäistä etappia läpi. Pätkät 2 ja 3 oli luokiteltu ohjeiden mukaisesti kaikkein vaativimmiksi patikointipoluiksi, joita ne kyllä olivatkin; mäkeä riitti yhdelle jos toisellekin. Ensimmäinen pätkä oli periaatteessa siirtymäreitti kakkospätkän varsinaiselle luontopolulle. Eli maantien vierustaa pitkin 2,5 kilometrin verran ja that's it, ei sen kummempaa.

Kakkospätkä tarjosikin jo sitä, mitä olin Lantau Traililta tullut hakemaan. 6,5km hienoja maisemia ja vaativaa rinnepolkua suurine nousuineen. Aikaa tähän pätkään oli varattu opaskartan mukaan 2h 45min. Ajatus istua sisällä koulukirjojen ääressä 12 neliön solussa ei oikein napannut tässä vaiheessa. Ensimmäinen varsinainen vuori, joka ylitettiin oli Sunset Peak (Tai Tung Shan). Sen korkeus on virallisesti 864 metriä, ja reitti kulkee aavistuksen verran sivussa aivan korkeimmasta kohdasta. Korkealla oltiin kuitenkin jo nyt. Ennen Sunsettia sivuttiin Lin Fa Shanin huippua, joka yltää sekin ihan mukavaan 766 metriin. Sunset Peakilta alastulo oli mukavaa polkua, mutta tarkkana sai olla paikka paikoin kivikoissa ettei haavereita sattunut. Edessä häämötti jo komea Lantau Peak. Kakkospätkä päättyi Tung Chungista (lentokenttälähiö) saaren poikki kulkevaan maantiehen.



Kolmas etappi oli se, minkä olin aavistanutkin olevan kaikkein raskain, fyysisen rasituksen tuodessa oman lisänsä. Pituutta tällä pätkällä on 4,5km ja virallisesti aikaa on laskettu käytettäväksi 2h 15min. Ihme ja kumma, ettei kukaan tullut vastaan koko reitillä (maanantaipäivä?), vai voisiko olla yksinkertaisesti liian tiukkaa settiä täkäläisille, tiedä häntä. Tasainen kiipeäminen kohti Lantau Peakia alkoi siis maantien varresta. Nousua oli edessä GPS:n mukaan noin 500m, itse huippu on 934 metrin korkeudessa. Yhtä hieno polku antoi jatkaa itseään ja oli kerrassaan hienoa saada vaeltaa omassa rauhassa sellaisessa ympäristössä ja kelissä. Ei voi valittaa. 11,3 kilometrin vaelluksen jälkeen, ja muutaman metrin nousun jälkeen olin saavuttanut Lantau Peakin. Näkymät olivat kertakaikkiaan loistavat ja paikallinen nähtävyys Big Buddha siinti laaksossa. Kokonaisnousua vaellusreitille kertyi 1607 metriä ja matkaa aavistuksen vajaa 15km.

Pienen breikin ja kuvienoton jälkeen oli aika laskeutua Ngong Pingin laaksoon, jossa tuo jylhä Tian Tan Buddha Statue tervehti vierailijoitaan. Ei muuta kuin tsekkaamaan pelimestat ja aika pieni nähtävyyshän tuo oli tähän mennessä nähtyihin verrattuna. Muutama kuva ja bussiin. Suunta takaisin Mui Won satamaan ja nokka kohti keskustaa.

Hieno reissu. (: