skip to main |
skip to sidebar
Sotaleikkejä Sai Kungissa
Sunnuntaina lähdettiin Juhan ja Anssin kanssa pelaamaan paikallisten kanssa airsoftista. Kerrassaan hienoa hommaa ja kuntokin kasvaa samalla, edes vähäsen tai ainakin niin uskottelen. Asearsenaali oli monenmuotoista, mutta pärjäsimme loistavasti vuokrakamoilla. Ei niitä kuteja kuitenkaan tartte niin pirusti ampua sekunnissa, 
kun yksi osuma riittää. Tosin eräät eivät piitanneet selvästi osumista vaikka todistinkin sitä ihan omin silmin. Pelihuumori kuitenkin säilyi ja saattoipahan sitten seuraavassa pelissä muistutella ihan kunnolla niistä "haamuosumista" semmoisella satsilla että varmasti tuntuu.
Homma lähti liikkeelle siitä, että tavattiin PolyU:n Wargame&Tactics kerhon muut osanottajat Sai Kungin keskustassa eräällä kioskilla kympin aikaan. Sai Kung ei ole ihan kivenheiton päässä Hung Homista, joten ensin otimme KCR:n Kowloon Tongiin, josta 40 minuutin bussimatka itse Sai Kungiin. Siellä saimme kuulla, että kanssamme pelaisi noin kymmenkunta muuta enemmän ja vähemmän ammattilaista, joten yksin ei ainakaan tarvitsi muovikuulia ammuskella. Porukka kasaan ja nostalgisella paatilla erilliselle saarelle, missä ei ulkopuolisista tarvitsisi välittää. Venematka kustansi 20 HK dollaria ja itse varusteet yhteensä satkun. Myöhemmin mukaan tuli vielä muutama muu lisää ja kokonaismäärä oli lopulta ihan sopiva 19. En ollut koskaan ennen tätä kertaa ehtinyt pelaamaan airsoftia, mutta hyvänä pohjakokemuksena toimi lukioaikainen paintball kokeilu.
Saari, jolle menimme oli periaatteessa autio vaikkakin muutama paikallinen siellä laahusteli kottikärryjen kanssa. Saarella oli aikoinaan ollut muun muassa suolaviljelmä, mutta jäljellä oli periaatteessa enää kyltti siitä. Ensimmäisenä pelilajina oli Team Deathmatch: kaksi joukkuetta otti vastakkain rajatulla pelialueella ja yritti saada mahdollisimman monta vastustajaa niitattua. 
Osuman jälkeen käsi tai ase selkeästi ylös ja ottamaan vauhtia kokoontumispisteeltä uuteen hyökkäykseen. Toisessa erässä oli hienoa päästä yllättämään koko vastustajan joukkue (about 8 henkilöä) kiertämällä selustaan. Oli pojat ja tytöt aika ymmällään, kun meikä huutelee selän takana "bingoa" (ihan lähietäisyydeltä selvässä tapauksessa ei saa ampua). Eivät olleet SA:n tiedusteluopit unohtuneet. (:
Toinen laji oli vuorenvalloitus: yksi joukkue jäi puolustamaan kukkulaa, jota ympäröi TODELLA tiheä kasvillisuus ja toinen joukkue lähti kukkulan alapuoliselta tieltä yrittämään erinäisillä strategioilla kukkulan valtaamista. Kasvillisuuden läpi oli lähes mahdotonta mennä vaikka kyllä me suomalaiset sieltä puskettiinkin. Ei meinaan ollut mitään järkeä tapattaa itteään yrittämällä vallata kukkulaa polkua tai sen vierustaa hyväksikäyttäen. Rinteessä eteneminen oli siksikin aika tuskattuttavaa, koska maastossa oli paljon rikkoutuneita pulloja. Tässä lajissa puolustaminen oli mielestäni hienompaa, koska se kasvillisuus oli todella shaissea ja siinä oli samalla se tietynlainen jännitys, että milloin spottaa jostain vihollisen.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä lajina oli kaupunkisota. Siihen soveltui hyvin raunioitunut kyläpahanen tai ainakin osa siitä. Harmittavaa kyllä, mutta rakennuksiin ei saanut mennä sisään. Ei se mitään sillä onneksi suojaa sai hakea edes oviaukoista. Tämä oli mielestäni ehdottomasti mielenkiintoisin laji näistä kolmesta edellä esitellystä, vaikka kylläkin team deathmatchin loppuvaiheen pelialue olikin erittäin miellyttävä puskarinne. 
Kaupunkisodassa tehtiin poikien kanssa pikaiset strategiat, jotka purivatkin erittäin hyvin. Vastustaja nyt vaan otti homman vähän liian vakavissaan ja piilotteli itseään raukkamaisesti pienellä alueella. Me sentään yritettiin omia juttuja ja pidettiin pelihuumoria ainakin itsellämme yllä. Mitäs eivät vallanneet aluetta, kun se oli vielä vapaana pelin alussa, muhahaa. Viimeiseen vetoon vielä loppuun pelottava rynnäkkö huutojen kera ja kiinalaiset olivat valmista kauraa.
Sunnuntaina lähdettiin Juhan ja Anssin kanssa pelaamaan paikallisten kanssa airsoftista. Kerrassaan hienoa hommaa ja kuntokin kasvaa samalla, edes vähäsen tai ainakin niin uskottelen. Asearsenaali oli monenmuotoista, mutta pärjäsimme loistavasti vuokrakamoilla. Ei niitä kuteja kuitenkaan tartte niin pirusti ampua sekunnissa, 
kun yksi osuma riittää. Tosin eräät eivät piitanneet selvästi osumista vaikka todistinkin sitä ihan omin silmin. Pelihuumori kuitenkin säilyi ja saattoipahan sitten seuraavassa pelissä muistutella ihan kunnolla niistä "haamuosumista" semmoisella satsilla että varmasti tuntuu.
Homma lähti liikkeelle siitä, että tavattiin PolyU:n Wargame&Tactics kerhon muut osanottajat Sai Kungin keskustassa eräällä kioskilla kympin aikaan. Sai Kung ei ole ihan kivenheiton päässä Hung Homista, joten ensin otimme KCR:n Kowloon Tongiin, josta 40 minuutin bussimatka itse Sai Kungiin. Siellä saimme kuulla, että kanssamme pelaisi noin kymmenkunta muuta enemmän ja vähemmän ammattilaista, joten yksin ei ainakaan tarvitsi muovikuulia ammuskella. Porukka kasaan ja nostalgisella paatilla erilliselle saarelle, missä ei ulkopuolisista tarvitsisi välittää. Venematka kustansi 20 HK dollaria ja itse varusteet yhteensä satkun. Myöhemmin mukaan tuli vielä muutama muu lisää ja kokonaismäärä oli lopulta ihan sopiva 19. En ollut koskaan ennen tätä kertaa ehtinyt pelaamaan airsoftia, mutta hyvänä pohjakokemuksena toimi lukioaikainen paintball kokeilu.
Saari, jolle menimme oli periaatteessa autio vaikkakin muutama paikallinen siellä laahusteli kottikärryjen kanssa. Saarella oli aikoinaan ollut muun muassa suolaviljelmä, mutta jäljellä oli periaatteessa enää kyltti siitä. Ensimmäisenä pelilajina oli Team Deathmatch: kaksi joukkuetta otti vastakkain rajatulla pelialueella ja yritti saada mahdollisimman monta vastustajaa niitattua. 
Osuman jälkeen käsi tai ase selkeästi ylös ja ottamaan vauhtia kokoontumispisteeltä uuteen hyökkäykseen. Toisessa erässä oli hienoa päästä yllättämään koko vastustajan joukkue (about 8 henkilöä) kiertämällä selustaan. Oli pojat ja tytöt aika ymmällään, kun meikä huutelee selän takana "bingoa" (ihan lähietäisyydeltä selvässä tapauksessa ei saa ampua). Eivät olleet SA:n tiedusteluopit unohtuneet. (:
Toinen laji oli vuorenvalloitus: yksi joukkue jäi puolustamaan kukkulaa, jota ympäröi TODELLA tiheä kasvillisuus ja toinen joukkue lähti kukkulan alapuoliselta tieltä yrittämään erinäisillä strategioilla kukkulan valtaamista. Kasvillisuuden läpi oli lähes mahdotonta mennä vaikka kyllä me suomalaiset sieltä puskettiinkin. Ei meinaan ollut mitään järkeä tapattaa itteään yrittämällä vallata kukkulaa polkua tai sen vierustaa hyväksikäyttäen. Rinteessä eteneminen oli siksikin aika tuskattuttavaa, koska maastossa oli paljon rikkoutuneita pulloja. Tässä lajissa puolustaminen oli mielestäni hienompaa, koska se kasvillisuus oli todella shaissea ja siinä oli samalla se tietynlainen jännitys, että milloin spottaa jostain vihollisen.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä lajina oli kaupunkisota. Siihen soveltui hyvin raunioitunut kyläpahanen tai ainakin osa siitä. Harmittavaa kyllä, mutta rakennuksiin ei saanut mennä sisään. Ei se mitään sillä onneksi suojaa sai hakea edes oviaukoista. Tämä oli mielestäni ehdottomasti mielenkiintoisin laji näistä kolmesta edellä esitellystä, vaikka kylläkin team deathmatchin loppuvaiheen pelialue olikin erittäin miellyttävä puskarinne. 
Kaupunkisodassa tehtiin poikien kanssa pikaiset strategiat, jotka purivatkin erittäin hyvin. Vastustaja nyt vaan otti homman vähän liian vakavissaan ja piilotteli itseään raukkamaisesti pienellä alueella. Me sentään yritettiin omia juttuja ja pidettiin pelihuumoria ainakin itsellämme yllä. Mitäs eivät vallanneet aluetta, kun se oli vielä vapaana pelin alussa, muhahaa. Viimeiseen vetoon vielä loppuun pelottava rynnäkkö huutojen kera ja kiinalaiset olivat valmista kauraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti