Varhain torstaiaamuna ensimmäisenä päivänä marraskuuta menin Samin ja Juhan kanssa aamupalapaikkaan syömään tukevan aamiaisen. Nuudelimätöt hyvän kanafileen, paahtoleivän, nakin ja munan kanssa tekivät tehtävänsä, ja nyt oli energiaa suunnata kohti Shenzhenin Baoan kansainvälistä lentokenttää. Lo Wun asemalla jälleen kerran rajamuodollisuudet passileimoineen ja Kiinan reissu oli todellista. Olin tilannut räätäliltä pari pukua, joiden toimitus piti olla jo viikko sitten, mutta mitään ei ollut kuulunut. Siksi meninkin Juhan kanssa vielä äkkiseltään utelemaan pukujen ja paitojen perään Nancyn liikkeeseen Luo Hun kauppakeskukseen. No eihän Nancy vielä niin aikaisin ollut pelimestoilla, joten jätimme nootin että olimme käyneet. Puvut saatiin sitten seuraavalla viikolla muutaman puhelinsoiton jälkeen, hyvä näin.
No niin, raja-asemalta taksi alle ja suunnaksi noin 35km päässä oleva Baoan. Taksimatka oli oikein leppoisa ja samalla näki edes vähän muutakin Shenzheniä kuin ainoastaan "loisteliaan " keskustan. Matka oli halpa, neljältä pekalta 120 juania. Lentokentällä check-in muodollisuudet ja sitten odottamaan omaa lentoa. Meidän koulun amerikkalaisvaihtarit Ashley ja Lindsay olivat samalla matkasuunnitelmalla liikkeellä ja tavattiin tytöt odotusaulassa. Lento oli mukava ja Air China tarjoili yllättäen kaiken mahdollisen ruoista juomiin. Kiinan kielen kurssin opitkin olivat iskostuneet päähän riittävän vahvasti, jotta pystyin tilaamaan mandariinikiinalla ruokajuomaksi kaljan.
Pekingiin saavuttiin kolme tuntia kestäneen lennon jälkeen vähän yli kello kolme iltapäivällä. Jälleen taksi alle, ja Sami antoi tällä kertaa tarkat ohjeet taksikuskille. Taksi ajoi meidät Beijing Railway Stationille. Siitä lähdimme ihmettelemään sijaintiamme ja etsimään hostelliamme. Hostelli löytyikin lähestulkoon vastapäätä. Ei muuta kuin sisään suit sait sukkelaan, koska lämpötila oli mitä luultavimmin lähellä nollaa, ja olin matkassa vain neulepaidalla. Kamat huoneeseen ja liikenteeseen. Ilma oli todellakin yllättävän kylmä ja jos ei halunnut heti vilustua niin oli parempi hankkia talvitakki eli ostosreissu edessä. Ensin käytiin kuitenkin syömässä läheisessä kauppakeskuksessa maittava päivällinen todella edulliseen hintaan. Samaisesta ostoskeskuksesta löytyi myös sopiva talvitakki, joka pienen tinkaamisen jälkeen vaihtoi omistajaa. 
Kiitokset Samille oman takkinsa lainasta ennen tätä. Juhan kanssa ostettiin myös kunnon hanskat ja siinä sitä tinkimisen taitoa vasta näytettiin. Pienen metroajelun ja kaupunkikierroksen jälkeen oltiin aika kypsää kauraa. Suunnitelmissa ollut matka Kiinan muurille sai myötätuulta, kun ehdittiin vielä illalla buukata itsemme mukaan aamulla klo 6 lähtevään ryhmämatkaan Simatain muurille.Ylös kello 5 AM ja aamupalalle Mäkkäriin. Valitan, mutta muutakaan ei ollut tarjolla tähän aikaan aamusta. Parin hampurilaisen voimin hostellin vastaanottoon sovittuun aikaan ja siitä opastetusti bussiin. Koko matkan hinta oli 150 juania per lärvi, johon sisältyi lounas ja bussimatkat. Muurille tarvittiin myös pari pääsylippua, jotka kustansivat yhteensä 90 juania. Aivan, me maksettiin siitä että päästiin kävelemään muurilla (: Bussimatka kesti noin kolme tuntia ja Pekingissä käytiin poimimassa yksi jos toinenkin travelleri mukaan nauttimaan Kiinan ihmeistä.
Saavuimme noin kymmenen aikaan vaellusreitin lähtöpaikalle Jin Shan Lingiin, joka sijaitsee Hebei provinssin Luan Pingin piirikunnassa. Mukaan piti oppaan mukaan ottaa ainakin litra vettä ellei enemmän, mutta näähän on peruskauraa. Sää oli aivan loistava, ei pilven hattaraakaan ja aurinko paistoi komeasti lämpötilan ollessa 10 asteen paikkeilla, eli mitä loistavin patikointisää. Lyhyen briiffauksen jälkeen päästiin itse asiaan eli patikoimaan. Matkaa lähtöpaikalta itse ensimmäiseen kosketukseen muuriin oli noin 1,5km. Näkymät olivat heti henkeäsalpaavat ja tottakai heti piti ottaa poseerauskuvia. Aikaa oli varattu 10,5km reitin taivaltamiseen 4h, joten aikaa sai kuluttaa fotojen näpsimisiin riittävästi. Onneksi perjantaina ei ollut paljoa muuta porukkaa liikkeellä, ja saimme paikoitellen kuljeskella muurilla luonnon hiljaisuudessa. 
Jos jolla kun on sellainen mielikuva, että muuri olisi tehty kokonaan kivestä niin olette valitettavasti väärässä. Muuri on kyllä ulkokuoreltaan kiveä, mutta sisuksissaan se pitää täytemaata. Paikoitellen muuri oli alkuperäisessä kunnossa, mutta oli myös kunnostettua pätkää. Ylös ja alas sai mennä todella paljon ja piti olla tarkkana paikkapaikoin, että mihin astuu. Muurilla kävely vaatii hyvää kuntoa ja liikuntaesteiset eivät valitettavasti pääse kunnolla nauttimaan muurista ainakaan tällä pätkällä. Matka päättyi riippusillalle, jonka ylityksestäkin otettiin 5 juanin kertamaksu. Ei hitto, mitä rahastusta ja kun maksu otettiin vasta sitten kun silta oli ylitetty niin tuntui enemmän ja vähemmän typerältä touhulta. 
Tämän jälkeen sai valita loppupätkän etenemiseen joko perinteisen patikoinnin tai vaijeriliu'un. Muurilla patikoiminen oli todella upea kokemus, ja voinpahan sanoa että olen käynyt siellä. Vaelluksen jälkeen päästiin nauttimaan maittavaa lounasta läheiseen ravintolaan. Mielenkiintoisista pöytäkeskusteluista pitivät huolen niin suomalaiset, uusiseelantilaiset kuin englantilaisetkin. Paluumatka taittui aika lailla horroksessa, patikointi oli vaatinut veronsa.
Illalla lähdettiin isommalla vaihtariporukalla katsastamaan Pekingin yöelämä. Hostellin baarimikolta saatujen ohjeiden avulla päästiin haluamaamme paikkaan (yökerhokatu jossain lyhyen taksimatkan päässä). Kaikkein houkuttelevimmaksi osoittautui Cutie Club, joka tuntui olevan jonkin sortin pintaliitopaikka. Musiikki soi todella kovaa (tunsi oikein kun sisuskalut sai kyytiä) ja joitain omituisia piirteitä baarissa oli muutenkin. Esimerkiksi vessassa oli aika vaikea tehdä normirutiineja, kun wc-palvelijat (valitettavasti miehet) tulivat hieromaan selkää ja hartioita. En ainakaan vielä ole tottunut tällaiseen palveluun. Yökerhosta lähdettiin kuitenkin kohtuuajoissa takaisin hostellille, koska seuraavana päivänä olivat edessä Forbidden City ja Tiananmen Square.
Lauantaina olivat siis vuorossa kielletty kaupunki ja taivaallisen rauhan aukio. Olin jo ehtinyt varautumaan kohtuukalliiseen sisäänpääsymaksuun, mutta Hong Kongin opiskelijakortilla sai hyvän alennuksen, ja lippu irtosi vaivaisella 20 juanilla. Vielä elektroniset oppaat kaulaan ja nappi korvaan niin muutaman tunnin sightseeing-urakka sai alkaa. 
Osa rakennuksista oli korjauksen alla, joten näky oli paikkapaikoin aika ankea. Kiellettyä kaupunkia koristi Maon massiivinen kasvotaulu sisäänkäynnillä. Massiiviset rakennukset olivat hienoja ja "opas" kertoi karttaan merkityissä paikoissa aina tarinaa ja faktaa kunkin rakennuksen merkityksestä ja historiasta. Kokemisen arvoinen paikka, mutta lopussa alkoi olla jo aika täynnä koko paikkaa ja jalatkin olivat aika kovilla jatkuvasta seisoskelusta. Kielletyn kaupungin jälkeen menimme Tiananmenin aukiolle. Aukion koko on 880 metriä etelä-pohjoissuuntaan ja 500 metriä itä-länsisuuntaan. 
Se on maailman suurin kaupungin keskustassa sijaitseva aukio. Aukio on kuuluisa vuoden 1989 opiskelijamielenosoituksesta. Mielenosoitus purettiin armeijan voimin 4. kesäkuuta 1989 ja useat saivat surmansa. Ironista kyllä, Kiinan hallituksen mukaan koko selkkausta ei koskaan tapahtunutkaan.
Pakollisten nähtävyyksien jälkeen mentiin syömään kuuluisaa Pekingin ankkaa Quanjude Roast Duck -ravintolaan. Kun mitään emme tästä ruokalajista oikein tietäneet, annoimme tarjoilijalle vapaat kädet. Puoli ankkaa mieheen osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi ja kyllä muuten oli hyvää. Eli yhteensä söimme kaksi ankkaa, joista kummastakin saimme vielä viralliset sertifikaattitodistukset. Ikävä kyllä onni ei suosinut KPS:ssä, ja sertifikaatit suuntasivat Juhan ja Samin matkalaukkuihin. 
Ravintola oli todella hieno ja ainutlaatuista kokemusta lisäsi se, kun kokki tuli leikkaamaan ankat pöytäseurueen viereen. Oli muuten aikalailla komeaa katseltavaa. Pekingin ankka syötiin pannukakkujen (pancakes) kanssa, jotka vaikuttivat olevan rakenteeltaan enemmänkin tortilloja. Tämän lisäksi täytteeksi kevät- ja valkosipulia, kurkkua ja erikoiskastiketta. 
Ei voi muuta kuin vieläkin muistella vesikielellä. Täysinäisillä vatsoilla vielä kiertelemään hetkeksi läheiseen kauppakeskukseen. Pojat yllättivät ja ostivat synttärisankarille komean suklaatäytekakun, kiitokset siitä. Loppuilta kului leppoisasti korttia pelaten ja kakkua syöden.
Sunnuntaina ei jaksanutkaan enää tehdä mitään sen kummempaa kuin valmistautua junamatkaan. Meinasi mennä aika täpärälle junaan ehtiminen, kun ei heti löydetty oikeaa tarkastuspaikkaa. T97-junalle on nimittäin oma check-in ja käveltiin ensin sen ohi, koska merkinnät olivat aika heikkoja. Päästiin kuitenkin kunnialla junaan, ja 25 tunnin junamatka saattoi alkaa. Junamatka sujui leppoisasti muiden vaihtareiden kanssa jutustellen ja korttia pelaten. Tiistaina edessä olleeseen kiinan kielen suulliseen kokeeseen oli tarkoitus paneutua junamatkalla, mutta se jäi enemmänkin suunnittelutasolle. Hong Kongissa oltiin maanantaina noin yhden aikaan iltapäivästä. Oli mukavaa tulla takaisin tuttuun paikkaan, mutta muutaman extrapäivän olisin halunnut viettää Pekingissä, ehkä joskus uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti