Viime viikkojen Actionia

Pahoitteluni pitkästä tauosta kirjoituksissa. Siihen on selvä syy, paljon on ollut tekemistä ja koulujuttuja on painanut päälle oikein urakalla. Korjattaneen siis aiheutunut virhe ja suolletaan tekstiä nyt sitten niin paljon kuin muistaa kuluneelta ajanjaksolta.

Viimeinen viikko on mennyt tiiviisti opiskelujen parissa. Muutama välikoe (Mid-Term test) oli tällä viikolla, mutta ne klaarattiin kunniakkaasti läpi. Monivalintakysymyksiä oli kumpaisessakin 40 kpl ja aikaa vastata 1 tunti. Tarkkana sai olla käsitteiden kanssa, kun englannin kanssa kuitenkin pelataan. Kiinan välikoekin oli viime viikolla, mutta en ole vielä saanut kuulla omaa huikeaa pistesaalistani. Hyvinhän se meni kaiken kaikkiaan tai semmoinen mielikuva mulla ainakin on. (Mielikuvat on tehty rikottaviksi.)

Palataanpa lokakuun alkupuolelle. Tuli meinaan hirveä hinku päästä Ikeaan, kun Sami kertoi vieraalleensa siellä ja syöneensä lihapullia yms. Hong Kongista löytyy kaksi Ikean myymälää, saarelta Causeway Baysta ja New Territorien Shatinista. Lauantaina 12.10 päätettiin siis lähteä vierailulle naapurimaan kauppakeskukseen. Ensin lautalla saaren puolelle ja sitten Tramilla tuskastuttavan kauan Wanchaista Causeway Bayhin, kävellenkin olis päässy nopeammin. Mutta kun ei ole kiire mihinkään niin mikäs siinä on istuessa. Kun päästiin Ikeaan niin tuli jopa vähän kotoinen fiilis, kun konsepti oli kuitenkin aivan samanlainen kuin missä tahansa muuallakin. Hintataso oli about puolet halvempi Suomen tasoon verrattuna. Kuten Suomessa niin samaan tapaan joutui täälläkin kävelemään koko myymälän läpi ennen kuin pääsi pilipaliosastoille. Vaikka suurin pointti olikin mennä syömään edullisia Ikean hodareita, niin oli mukavaa nähdä myös kaluste- ja tavarapuoli. Niin ovelasti olivat poijjaat sijoittaneet einesmyymälän, että ei sitä kauppaan sisäänastuessamme äkätty vaan käveltiin koko liikkeen läpi periaatteessa samaan alkupisteeseen, kuin mistä lähdimmekin. Rankan urakan jälkeen 5 HKD:n hodarit (aidolla luonnonkuorinakilla, aika luksusta) maistuivat uskomattoman hyviltä. Eli toisinsanoen mukavaa vaihtelua täkäläiseen ruokaan. Asiasta poiketen, koulun kampuksella sijaitsevista ravintoloista saa muuten edullisesti hyvää Dim Sumia. Googlatkaa tai kattokaa wikistä mitä se on, niin mä pääsen helpommalla.

Seuraavana päivänä eli su 13.10 oli tarkoitus mennä Lantaun saarelle ja edetä muutama vaelluspätkä Lantau Trailista. Saavuimme lautalla Mui Woon, ja matka maksoi keskustasta noin 1,6€. Määränpäänä Lantaulla piti olla Big Buddha ja muut siinä lähistöllä olevat nähtävyydet, mutta toiveeksihan se jäi. Ei aivan onnistuttu tavoitteessa, kun ei ollut karttaa mukana (kävin ostamassa heti tämän jälkeen kunnon karttasetin kaikista Hong Kongin alueista) ja mielikuvat vaelluspätkien sijainnista olivat erittäin hataria. Pienen harhailun ja muutamien ihan kohtuu hyvien neuvojen jälkeen päätettiin Anssin kanssa kuitenkin vain lähteä tallustelemaan suuntaan X. Eteen tulleet nähtävyydet olivat sanoisinko aika mitättömiä, mutta olipahan ne nyt sitten nähty eikä ensi kerralla tarvitsisi siellä käydä. Nähtävyydet olivat Silver Mine Cave, joka ei oikein säkähdyttänyt sekä "yllätys yllätys " Silver Mine Fall, eikä sekään nyt sen erikoisempi nähtävyys ollut. Näiden jälkeen ei oikein enää mitään nähtävyyksiä ollutkaan vaan lähinnä homma meni patikoimiseksi saaren läpi kohti lentokenttää ja MTR-asemaa. Maisemat olivat hienoja, ja matkaa kertyi kaikenkaikkiaan 16km ja aikaa vajaa 3h. Nousua ei reitille osunut paljoakaan, joten leppoisa matalatehoinen treeni samalla.

Lantaun saarella painotetaan metsäpalojen vaaraa. Luvattomasta tulenteosta saa 25000 HKD sakot ja maksimissaan 1 vuoden linnaa. Ei siis kannata paljoa grillailla. Lentokentän vieressä sijaitsevalle asutusalueelle päästyämme laskeskeltiin ajankuluksi yhden talon asukkaiden määrä, ja nopean laskutoimituksen tuloksena siihen olisi mahtunut koko Pieksämäki eli ~13000 asukasta (Anssi on kotoisin Pieksämäeltä). Päästyämme MTR-asemalle huomasimme, että siellä olikin monien liikkeiden Outlet-myymälöitä Vaikka hikisiä ja äärettömän pahalle haisevia olimmekin niin pistäydyimme piruuttamme muutamassa liikkeessä katsastamassa hintatason. Tämän jälkeen MTR:llä takaisin East Tsim Sha Tsuin asemalle ja KCR:llä Hung Homiin. Kiva reissu, mutta ensi kerralla on kartta mukana, ja sitten löytyy niin isommat kuin pienemmätkin Buddhat.

Pitkään harkinnassa ollut visiitti laukkakisoihin legendaariseen Happy Valleyhin onnistui keskiviikkona 17.10. Hevosrata, joka on Hong Kongin sydän, on toiminut hevosurheilunäyttämönä vuodesta 1846 lähtien, ja siellä järjestetään kisoja keskiviikkoiltaisin. Pelissä on suuret rahat ja The Hong Kong Jockey Club toimii vedonlyöntivälittäjänä (vastaa Suomen Veikkausta). Myös meidän koululla on Jockey Club Auditorium, jonka taustasta en sen enempää tiedä, mutta uskoisin sen olevan lahjoitus tältä yhdistykseltä PolyU:lle. Laukkakisoihin pääsyn takia jouduin skippaamaan englannin kurssin tunnit, mutta muutaman kerran saa sentään olla poissa. Jokaisella kurssilla pidetään listaa paikallaolijoista, mikä tuntuu vieläkin oudolta, kun olen tottunut suomalaiseen vapaaseen yliopistokulttuuriin.

Mutta takaisin hevosiltaan... Pientä hakua oli päästä paikanpäälle, kun jäätiin Anssin kanssa väärässä paikassa pois Tramin kyydistä, ja lähdettiin kiertämään kenttää fifty-sixty mahiksilla väärään suuntaan (radius ~2km) ja sisäänkäynti löytyikin vasta tovin kuluttua. Sisäänkäynti tällaiselle perusmaapallontallaajalle on muuten G (kun en vielä omista omaa aitiota tai hevosta tms.), ja sisäänpääsymaksu on 10 HKD, jonka maksaminen onnistui kätevästi Octopusilla. Taas tunsi itsensä enemmän paikalliseksi, kun länkkärit jonottivat pitkissä jonoissa lippuja ja pääsi ohittamaan jonon. Sisäänpäästyämme huomasimme, että länkkärithän ovat täällä enemmistönä, tai ainakin heitä on suunnaton määrä aiemmin totuttuun. Mutta ei se mitään, tunnelma oli katossa kaikesta huolimatta. Ensimmäinen lähtö oli 19.30, mutta ehdimme paikanpäälle vasta vähän ennen yhdeksää, joten kolme lähtöä ehdittiin missata kuudesta. Tarkoituksena oli myös lyödä vetoa johonkin lähtöön, mutta kun ei oltu kumpikaan aiemmin tällaisissa paikoissa käyty ja ei tiedetty vedonlyöntisysteemiä niin päätettiin jättää miljoonavoitot ensi kertaan. Jännitystä ja hienoja hetkiä lähdöt tarjosivat joka tapauksessa. Kolme lähtöä ehdittiin seurata, ja enemmän olisi saattanut olla jo liikaa. Tosin kalja oli yllättävän halpaa verrattuna baarien hintoihin eli vain 26 HKD tuopilta, joten ei huono valinta keskiviikkoiseksi etkopaikaksi. Hieno paikka ja ehdottomasti käymisen arvoinen Hong Kongissa vieraillessa.

Hevosteluilta jatkui tapaamalla schoolmate Milka TVIKkari ystävineen Wanchaissa. Tampereelta Aasian ihmeelliseen maailmaan oli saapunut 14 pirteätä tekstiili- ja vaatetusalan teekkaria. He olivat ehtineet kiertää excursioita jo mm. manner-Kiinassa Pekingissä ja seuraava etappi HK:n jälkeen oli Bangkok. Lyhyen seisahdushetken ja tutustumisen jälkeen matka jatkuikin nopeasti PolyU:n vaihtareiden suosimaan yökerho Skitziin. Naisille on aina keskiviikkoisin ilmainen sisäänpääsy ja juomat koko illan ajan (niin kuin monissa muissakin baareissa ja yökerhoissa, ns. "Ladies Night"). Miehille sisäänpääsy kustantaa 180HKD, mutta sen jälkeen ei tarvitse lompakkoa enää esitellä. Ehkä hyvä niin, sillä Skitzin drinkit ovat todella alkoholipainotteisia. Muistikuvatkin vähenevät niin kiitettävää tahtia, että ehkä tarinat siltä illalta riittävät.

Viime viikon lauantaina tehtiin jälleen visiitti Shenzheniin. Matkakavereina tällä kertaa Juha, Anssi, Juho, Olli, hollantilainen Hans ja paikallinen Dexter (lainaan Juhon ilmaisua, kun en itsekään muista kaverin nimeä). Uusien dvd-leffojen hankinnan ohella tarkoitus oli käydä katselemassa sopivia pukuja paikallisilla räätäleillä. Vaihtareiden keskuudessa juorut leviävät nopeasti ja Nancy Tailor's niminen liike on saavuttanut vankan suosion. Juho oli käynyt jo aiemmin tilaamassa pari pukua, ja nyt oli sovituksen aika. Nancy Tailor's sijaitsee Shenzhenin raja-aseman välittömässä läheisyydessä olevassa kauppakeskuksessa ja 5. kerroksessa (koju 5081). Itsellänikin oli polte ostaa puku jos ei kaksikin. Niinhän siinä kävi, että Juhan kanssa jäätiin selailemaan kuvastoja ja kangasnäytevihkoja toisten häipyessä autuaammille maille. Aikaa meni ihan kohtuullisesti, mutta lopulta löytyivät niin kankaat kuin sopiva mallikin. Eri asia sitten, miltä lopputulos näyttää, mutta ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen valintoihini. Ensi lauantaina olisi tarkoitus käydä sovittamassa pukuja, ja toimitus on todennäköisesti ensi viikon aikana suoraan HK:n postiin, joten välttynen kolmannelta matkalta pukujen takia. Puvut maksoivat 750HKD ja 850HKD, eli hommasin siis kaksi pukua. Liituraitaa mustana, hankitaan niitä patuvärejä joskus myöhemmin. Teetätin siinä samalla myös kauluspaidan hintaan 180HKD. Toivottavasti Nancy otti mitat oikein, mutta luotetaan ammattilaiseen.

Viime sunnuntaina käytiin Samin kanssa Times Squarella, Causeway Bayssa, parturissa. Sain kuulla ilmaisesta hiustenleikkuusta Milkalta, jonka paikallisen ystävän Amyn poikaystävä omistaa kyseenomaisen parturin. Settihän oli ilmainen, koska leikkaajina toimivat vasta koulutuksen alussa (toivottavasti) olevat harjoittelijat. Sakset taisivat juuri ja juuri pysyä käsissä ja opettajien pienellä ja vähän isommalla puuttumisella saatiin aikaan ihan miellyttävä tulos. Kauanhan siinä kesti, melkein 2,5h, mutta miksipä ei sitä tuolissa istuisi televisiota katsellen ja Amyn tarjoillessa teetä. Saimme myös ilmaiset purilaiset alakerrassa sijaitsevasta mäkkäristä vaivannäöstämme. Ei huono diili ollenkaan.

Ensi viikon torstaina olisi tarkoitus lähteä Pekingiin muutamaksi päiväksi. Ainakin Kiinan muuri, Taivaallisen rauhan auki ja Kielletty kaupunki on nähtävä. Lento lähtee Kiinan puolelta Shenzhenistä, ja ihan vaan kustannussyistä päädyttiin tähän ratkaisuun. Toivottavasti ei Air Chinan pojat mokaa mitään, kun on arvokkaita vieraita kyydissä, hehe. Takaisin tullaan (maito)junalla, ja matka kestää aavistuksen yli vuorokauden. Hung Homin asemalla ollaan maanantaina 5.11.