Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta kaikille!
Happy Xmas and A New Year!
God Jul och Gott Nytt År!
Shèngdàn Kuàilè Xīnnián Kuàilè!
tiistai 25. joulukuuta 2007
perjantai 14. joulukuuta 2007
"Itärintamalta ei mitään uutta", yeah right
Melkein kuukausi edellisestä tekstistä, mutta eipä täällä olekaan mitään maata mullistavaa tapahtunut. Tentteihin luetaan ja vielä olisi yksi jäljellä ensi tiistaina strategisesta johtamisesta. Sen jälkeen homman pitäisi olla aika hyvin pulkassa ja pääsen todenteolla nauttimaan kaupungista ilman sen suurempia velvoitteita. Näillä näkymin joulu ja uusivuosi tulee vietettyä ihan täällä honkkarissa, mutta se ei ole vielä ihan täysin lukkoon lyöty päätös. Osa suomalaisista meinaa lähteä käymään Kiinan Hawaijilla eli Hainanilla (Sanyan rannat yms.). Kyllähän sitä tekisi mieli lähteä mukaan, mutta kun tarkoitus olisi kaiketi lähteä sinne jo huomenna ja takaisintulo venyisi tiistain (tenttipäivä) yli niin taidan kuitenkin hoitaa tän koulun kunnialla läpi. Ehtiihän sitä ensi vuoden pulella matkailla tuskastumiseen asti. Mutta mutta, kerrataas äkkiä mitä on viimeisimmän kuukauden aikana tapahtunut. (:
Käytiin porukalla syömässä Robertin ja Yvonnen kutsumana vähän fiinimmässä pitsaravintolassa keskustassa tuossa muutama viikko takaperin. Paikkaan nimi oli Pizza Milano, joka sijaitsee Centralissa kohtuu lähellä lankkaria (Lan Kwai Fong). Kattoterassi toi mukavan oman lisänsä ruokailuun, mutta kyllä se lysti oli sen hintaistakin. Harvemmin tulee pitsasta maksettua 20€. Päätettiin tilata poikien kanssa neljä isoa pitsaa, mutta käytännössä saatiin vain kolme, kun tytöt söivät yhden meidän pitsan, tsot tsot. Ihmetystä asiassa herätti se, että tytöt söivät antaumuksella "lohipitsaa", joka todellisuudessa olikin meidän Parmankinkkupitsa, ei näin, ei näin. Lopulta meille jäi pöydässä pitkään seissyt anonyymipitsa, jota tytöt eivät myöntäneet tilanneensa. Yllätys yllätys, siinähän se lohipitsa oli. Kallista lystiä ja ei edes voittanut Pizza-Boxia. Muutenkin tässä loppuaikoina on paikallinen mauton ruoka alkanut tökkimään enemmän ja vähemmän, ja olen yhdessä monen muun kanssa joutunut turvautumaan thaikkurafloihin, isoon M yms.
Pitsaillan jälkeen menimme seuraava päivänä ottamaan Yvonnen valmistujaiskuvia. Viikonloppuisin kampus on täynnä valmistuneita PolyUlaisia otattamassa kuvia itsestään ja sukulaisistaan valmistujaispuvuissaan. Sami, Anssi, Juha ja meikäpoika saimme esittää parastamme koulun kampuksella sovitussa kuvaussessiossa. Paljon tuli hyviä kuvia ja toivottavasti Yvonnelle hyvä mieli, kun sai poseerata skandinaavikkouroiden kanssa. Juha lähti kuvien jälkeen johonkin Underground mestaan kuuntelemaan livebändejä. Muut jäivät Yvonnen seuraksi, joka halusi nähdä Students Hallin, kun ei ollut päässyt käymään täällä pariin vuoteen. Paljon näytti muistoja tulvivan mieleen, ja oma opiskelujen aikainen huonekin piti käydä kuvaamassa.
Ainoat varsinaiset pikkujoulut vietettiin marraskuun lopulla. Ikea tarjosi ihan riittävän valikoiman jouluaiheista särmintä, jotta edes jollain tavalla saataisiin joulutunnelmaa muuten aika karuun ympäristöön. Tarjolla oli glögiä asiaan sopivilla piristeillä, piparkakkuja ja vähän muita snaksuja. Mukavaa oli, mutta todella ahdasta: porukkaa oli lähemmäs kaksikymmentä yhdessä pienessä solussa. Glögi lämmitettiin vedenkeittimellä; helppoa ja käytännöllisempää kuin ajelehtia käytävillä kuuman kattilan kanssa. Osa jatkoi iltaa keskustan baareihin.
Joulukuun ensimmäisenä päivänä tuli vierailtua Shenzhenissä. Tarkoitus oli käydä ostamassa Puman kengät, mutta ei löytynyt tarpeeksi isoja kokoja. Siinä sitä oli ihmeteltävä asian kanssa ja todettava että olen vaivaisen puoli numeroa liian iso Kiinassa. Ostin kuitenkin parit farkut ja sainpahan edes jotain vastinetta Kiinaan matkustamiselle. Saaliiksi jäi myös taskuvaras, joka yritti viedä edellä kävelleeltä tyttöseltä kännykän. Itse asiassa varas jo onnistuikin siinä, mutta Anssi oli tarkkana ja kopautti poikaa ostoskassilla. Varas ei pannut yhtään vastaan vaan antoi puhelimen kiltisti takaisin. Tajuaahan sitä tyhmempikin, että ihan turha yrittää mitään sen kummempaa enää siinä tilanteessa.
Seuraavana päivnä oli HKOC:n mestaruuskilpailut. Kilpailupaikkana oli Shek Lung Kung, Tsuen Wanin vieressä. Matkustukseen kului aikaa bussilla ensin yli tunnin verran, jonka jälkeen piti jatkaa matkaa jalkapelillä kisakeskukseen, joka sijaitsi vuoren huipulla. Eli hyvä alkuverryttely oli tiedossa heti alkuun 380m nousulla ja noin tunnin patikointireissulla. Itse kisassa matkaa oli miesten eliittisarjassa 7,5km ja noususummaa kiitettävästi. Kisapäivä oli todella kuuma lämpömittarin lähennellessä auringossa 30 astetta. Kuumuuden tunsi jo kävellessä ylös vuorelle, ajatuksissa pyöri vain ajatus että MIKSI en ottanut omaa juomareppua mukaan. Ehkä luotin liikaa paikallisen järjestäjän vesihuoltoon, mutta olisi pitänyt osata varautua pahimpaan. Kisassa tuli valitettava keskeytys, johon suurimpana syynä oli tottumattomuus paikalliseen maastoon (kasvillisuuskuvaukset) ja nestehukka. Vaikka olin tehnyt perjantaina nimenomaan täkäläiseen maastoon totuttaumisharjoituksen saarella, niin kasvillisuus erosi kuitenkin niin paljon kisassa olevasta että käytännön hyöty oli aika minimaalinen. Kuumuus oli pakottava ja järjestäjällä oli yksi ja ainoa juomarasti kisakeskuksessa, jossa rata kiersi noin puolivälin paikkeilla. Itse rata oli kartalta katsottuna simppeli, mutta eri asia olikin sitten löytää puskien ja kasvillisuuden joukosta oikeat polut. Piikkipuskat ja orjantappurat pitivät huolen siitä, että avonaiset ihoalueet olivat kuin kissalauman raatelun jäljiltä. Melkein kuin olisi ottanut tatuoinnit, ainakin iho punotti vielä viikon jälkeenkin kisasta. Analyysit ja muuta tullevat myöhemmin. Käyn vielä juoksemassa radan treenimielessä läpi ja otan kuvia, jotta vähän näette Hong Kongin suunnistussceneä ja jotta itselle ei jää niin paskan maku suuhun. Kisassa jaettiin palkinnot joukkutulosten perusteella. ME-sarjan voittaja juoksi vähän yli 88 minuuttiin, arvioitu oli 70min, no can do. Juttelin toiseksi tulleen Aby Lamin kanssa, joka hävisi kisan voittajalle 20 sekuntia. Kuulemma tuttu maasto ja paikallistuntemuksesta korvaamatonta hyötyä.
Joulukuun ensimmäisenä keskiviikkona oli meidän koulun vaihtareille varattu oma Paparazzi baari lankkarissa. Tarkoitus oli juhlia yhdessä koko vaihtariporukalla ennen kuin kukaan ehtisi lähteä mihinkään, joko ihan kotiakotia tai sitten matkustelemaan. Suurimmalle osalle oli edessä tenttijakso, itsellänkin kolme tenttiä. 
Hyvässä kaveriporukassa tunnit kuluivat leppoisasti ja tulipa tavattua muutamia vaihtareita, joita en ollut aiemmin nähnyt koko vaihto-opiskelun aikana.
Torstaina 6.12 vietettiin Suomen 90-vuotista itsenäisyyden taivalta juhlallisesti pääkonsulin luona. Kaikki Hong Kongissa olevat suomalaisvaikuttajat ja opiskelijat olivat saaneet kutsun Suomen pääkonsulin Timo Rajakankaan edustusasunnolle juomaan cocktaileja ja juttelemaan niitä näitä.
Shenzhenissä valmistetulle puvulle löytyi jo toistamiseen käyttöä. 33. kerroksesta avautuivat vaikuttavat maisemat. Juhlissa tuli jutusteltua pääosin muiden yliopistojen vaihtareiden kanssa ja oli mukavaa vaihtaa kuulumisia ja mielipiteitä. TKK:lta on edustusta HKU:ssa ja HKBU:ssa on porukkaa muun muassa Tampereen ja Turun yliopistoista. Parin tunnin jutustelun jälkeen suunnattiin taksin nokka kohti lankkaria, mutta itse jatkoin lähes välittömästi kohti Student Hallsia. Seuraavana päivänä oli nimittäin tiedossa Market Decision Analysis -kurssin tentti ja pitkä illan vietto ei olisi varmastikaan tehnyt gutaa tenttisuoritukselle.
Viime viikon lauantaina yliopisto järjesti vaihtareille Farewell Partyn. Eli lyhyesti sanottuna piti täyttää palautelomake, jonka jälkeen sai sertifikaatin vaihto-opiskelusta. Sitten vähän välipalaa tarjoilupöydästä ja jutustelemaan muiden vaihtareiden kanssa. Juhla rakentui "Lucky Draw"n ympärille, eli jokaisen piti tuoda (tai olisi ainakin pitänyt) HK$20 arvoinen lahja, jotka jaettiin sitten arvontaperiaatteella. Aikaa vievää, mutta eipähän ollut muutakaan tekemistä sinä päivänä. Juhlista poislähdettäessä miestä revittiin taas jonkun tyttösen valmistujaiskuvaan. On se vähän erikoista, miten paljon sitä on joutunut (tai siis päässyt) kuvattavaksi täällä, mutta miksi estelemäänkään. (:
-007.jpg)
-030.jpg)
Ocean Parkissa tuli vierailtua joulukuun 12. päivä. Mukaan huvipuistoreissulle lähtivät myös Milka ja Juho. Matkaan lähdettiin kohtuullisen myöhään, mutta kaikki tarvittava nähtiin tai ainakin melkein. Keli oli todella lämmin ja olisi hyvin pystynyt liikkumaan shortseissakin. Ocean Park on kallis paikka hintaansa nähden, HK$208. Milkan alennusliputkaan eivät tuoneet helpotusta, kun olivat jo ehtineet harmittavasti vanhentua. Ocean Parkissa oli tuskastuttavan pitkät liukuhissit. Otin aikaa pisimmän kuljetusajasta ja eihän siinä kestänyt kuin 2 minuuttia ja 10 sekuntia, että näin täällä. Matkan kohokohtia olivat vaijerihissillä matkustaminen sekä pandojen näkeminen. Aberdeenistä lähtevä 1,4km pitkä rata vie Ocean Parkin niemekkeen kärkeen, jossa sijaitsee varsinainen huvipuisto erinäisine laitteineen. Pandat olivat luonteelleensa ominaiseen tapaan ottaen päivän iisisti lepäillen, mutta onneksi yksi nälkäinen nallekarhu oli saapunut esittelemään itseään ja ruokailutapojaan yleisön riemuksi. Kävimme katsomassa delfiinishown. Täällä noita merten vikkeliä vipeltäjiä oli vaan aika lailla enemmän verrattuna Särkänniemen esitykseen. -138.jpg)
Myös kaksi merileijonaa veteli parhaimpiansa. Ihan OK show. Tarkoitus oli mennä katsomaan lintushowta, mutta se olisi ollut vuoren toisella puolella ja olisimme olleet auttamattomasti myöhässä, jos oltaisiin yritetty ehtiä sinne. Myös haita ja muita merten eläimiä tuli käytyä ihailemassa. Nähtiin ja koettiin.
Tänään tupakaveri Anssi lähti Thaikkulaan 3,5 viikoksi, kun äijällä kävi niin loistava säkä tenttipäivien kanssa ettei tartte täällä enää vetelehtiä. Eilisillalla vietettiin siis Anssin läksiäisiä ja puhuttin yhtä sun toista sontaa isolla porukalla.
Muuta:
Käytiin porukalla syömässä Robertin ja Yvonnen kutsumana vähän fiinimmässä pitsaravintolassa keskustassa tuossa muutama viikko takaperin. Paikkaan nimi oli Pizza Milano, joka sijaitsee Centralissa kohtuu lähellä lankkaria (Lan Kwai Fong). Kattoterassi toi mukavan oman lisänsä ruokailuun, mutta kyllä se lysti oli sen hintaistakin. Harvemmin tulee pitsasta maksettua 20€. Päätettiin tilata poikien kanssa neljä isoa pitsaa, mutta käytännössä saatiin vain kolme, kun tytöt söivät yhden meidän pitsan, tsot tsot. Ihmetystä asiassa herätti se, että tytöt söivät antaumuksella "lohipitsaa", joka todellisuudessa olikin meidän Parmankinkkupitsa, ei näin, ei näin. Lopulta meille jäi pöydässä pitkään seissyt anonyymipitsa, jota tytöt eivät myöntäneet tilanneensa. Yllätys yllätys, siinähän se lohipitsa oli. Kallista lystiä ja ei edes voittanut Pizza-Boxia. Muutenkin tässä loppuaikoina on paikallinen mauton ruoka alkanut tökkimään enemmän ja vähemmän, ja olen yhdessä monen muun kanssa joutunut turvautumaan thaikkurafloihin, isoon M yms.
Pitsaillan jälkeen menimme seuraava päivänä ottamaan Yvonnen valmistujaiskuvia. Viikonloppuisin kampus on täynnä valmistuneita PolyUlaisia otattamassa kuvia itsestään ja sukulaisistaan valmistujaispuvuissaan. Sami, Anssi, Juha ja meikäpoika saimme esittää parastamme koulun kampuksella sovitussa kuvaussessiossa. Paljon tuli hyviä kuvia ja toivottavasti Yvonnelle hyvä mieli, kun sai poseerata skandinaavikkouroiden kanssa. Juha lähti kuvien jälkeen johonkin Underground mestaan kuuntelemaan livebändejä. Muut jäivät Yvonnen seuraksi, joka halusi nähdä Students Hallin, kun ei ollut päässyt käymään täällä pariin vuoteen. Paljon näytti muistoja tulvivan mieleen, ja oma opiskelujen aikainen huonekin piti käydä kuvaamassa.
Ainoat varsinaiset pikkujoulut vietettiin marraskuun lopulla. Ikea tarjosi ihan riittävän valikoiman jouluaiheista särmintä, jotta edes jollain tavalla saataisiin joulutunnelmaa muuten aika karuun ympäristöön. Tarjolla oli glögiä asiaan sopivilla piristeillä, piparkakkuja ja vähän muita snaksuja. Mukavaa oli, mutta todella ahdasta: porukkaa oli lähemmäs kaksikymmentä yhdessä pienessä solussa. Glögi lämmitettiin vedenkeittimellä; helppoa ja käytännöllisempää kuin ajelehtia käytävillä kuuman kattilan kanssa. Osa jatkoi iltaa keskustan baareihin.Joulukuun ensimmäisenä päivänä tuli vierailtua Shenzhenissä. Tarkoitus oli käydä ostamassa Puman kengät, mutta ei löytynyt tarpeeksi isoja kokoja. Siinä sitä oli ihmeteltävä asian kanssa ja todettava että olen vaivaisen puoli numeroa liian iso Kiinassa. Ostin kuitenkin parit farkut ja sainpahan edes jotain vastinetta Kiinaan matkustamiselle. Saaliiksi jäi myös taskuvaras, joka yritti viedä edellä kävelleeltä tyttöseltä kännykän. Itse asiassa varas jo onnistuikin siinä, mutta Anssi oli tarkkana ja kopautti poikaa ostoskassilla. Varas ei pannut yhtään vastaan vaan antoi puhelimen kiltisti takaisin. Tajuaahan sitä tyhmempikin, että ihan turha yrittää mitään sen kummempaa enää siinä tilanteessa.
Seuraavana päivnä oli HKOC:n mestaruuskilpailut. Kilpailupaikkana oli Shek Lung Kung, Tsuen Wanin vieressä. Matkustukseen kului aikaa bussilla ensin yli tunnin verran, jonka jälkeen piti jatkaa matkaa jalkapelillä kisakeskukseen, joka sijaitsi vuoren huipulla. Eli hyvä alkuverryttely oli tiedossa heti alkuun 380m nousulla ja noin tunnin patikointireissulla. Itse kisassa matkaa oli miesten eliittisarjassa 7,5km ja noususummaa kiitettävästi. Kisapäivä oli todella kuuma lämpömittarin lähennellessä auringossa 30 astetta. Kuumuuden tunsi jo kävellessä ylös vuorelle, ajatuksissa pyöri vain ajatus että MIKSI en ottanut omaa juomareppua mukaan. Ehkä luotin liikaa paikallisen järjestäjän vesihuoltoon, mutta olisi pitänyt osata varautua pahimpaan. Kisassa tuli valitettava keskeytys, johon suurimpana syynä oli tottumattomuus paikalliseen maastoon (kasvillisuuskuvaukset) ja nestehukka. Vaikka olin tehnyt perjantaina nimenomaan täkäläiseen maastoon totuttaumisharjoituksen saarella, niin kasvillisuus erosi kuitenkin niin paljon kisassa olevasta että käytännön hyöty oli aika minimaalinen. Kuumuus oli pakottava ja järjestäjällä oli yksi ja ainoa juomarasti kisakeskuksessa, jossa rata kiersi noin puolivälin paikkeilla. Itse rata oli kartalta katsottuna simppeli, mutta eri asia olikin sitten löytää puskien ja kasvillisuuden joukosta oikeat polut. Piikkipuskat ja orjantappurat pitivät huolen siitä, että avonaiset ihoalueet olivat kuin kissalauman raatelun jäljiltä. Melkein kuin olisi ottanut tatuoinnit, ainakin iho punotti vielä viikon jälkeenkin kisasta. Analyysit ja muuta tullevat myöhemmin. Käyn vielä juoksemassa radan treenimielessä läpi ja otan kuvia, jotta vähän näette Hong Kongin suunnistussceneä ja jotta itselle ei jää niin paskan maku suuhun. Kisassa jaettiin palkinnot joukkutulosten perusteella. ME-sarjan voittaja juoksi vähän yli 88 minuuttiin, arvioitu oli 70min, no can do. Juttelin toiseksi tulleen Aby Lamin kanssa, joka hävisi kisan voittajalle 20 sekuntia. Kuulemma tuttu maasto ja paikallistuntemuksesta korvaamatonta hyötyä.
Joulukuun ensimmäisenä keskiviikkona oli meidän koulun vaihtareille varattu oma Paparazzi baari lankkarissa. Tarkoitus oli juhlia yhdessä koko vaihtariporukalla ennen kuin kukaan ehtisi lähteä mihinkään, joko ihan kotiakotia tai sitten matkustelemaan. Suurimmalle osalle oli edessä tenttijakso, itsellänkin kolme tenttiä. 
Hyvässä kaveriporukassa tunnit kuluivat leppoisasti ja tulipa tavattua muutamia vaihtareita, joita en ollut aiemmin nähnyt koko vaihto-opiskelun aikana.Torstaina 6.12 vietettiin Suomen 90-vuotista itsenäisyyden taivalta juhlallisesti pääkonsulin luona. Kaikki Hong Kongissa olevat suomalaisvaikuttajat ja opiskelijat olivat saaneet kutsun Suomen pääkonsulin Timo Rajakankaan edustusasunnolle juomaan cocktaileja ja juttelemaan niitä näitä.
Shenzhenissä valmistetulle puvulle löytyi jo toistamiseen käyttöä. 33. kerroksesta avautuivat vaikuttavat maisemat. Juhlissa tuli jutusteltua pääosin muiden yliopistojen vaihtareiden kanssa ja oli mukavaa vaihtaa kuulumisia ja mielipiteitä. TKK:lta on edustusta HKU:ssa ja HKBU:ssa on porukkaa muun muassa Tampereen ja Turun yliopistoista. Parin tunnin jutustelun jälkeen suunnattiin taksin nokka kohti lankkaria, mutta itse jatkoin lähes välittömästi kohti Student Hallsia. Seuraavana päivänä oli nimittäin tiedossa Market Decision Analysis -kurssin tentti ja pitkä illan vietto ei olisi varmastikaan tehnyt gutaa tenttisuoritukselle.
Viime viikon lauantaina yliopisto järjesti vaihtareille Farewell Partyn. Eli lyhyesti sanottuna piti täyttää palautelomake, jonka jälkeen sai sertifikaatin vaihto-opiskelusta. Sitten vähän välipalaa tarjoilupöydästä ja jutustelemaan muiden vaihtareiden kanssa. Juhla rakentui "Lucky Draw"n ympärille, eli jokaisen piti tuoda (tai olisi ainakin pitänyt) HK$20 arvoinen lahja, jotka jaettiin sitten arvontaperiaatteella. Aikaa vievää, mutta eipähän ollut muutakaan tekemistä sinä päivänä. Juhlista poislähdettäessä miestä revittiin taas jonkun tyttösen valmistujaiskuvaan. On se vähän erikoista, miten paljon sitä on joutunut (tai siis päässyt) kuvattavaksi täällä, mutta miksi estelemäänkään. (:-007.jpg)
-030.jpg)
Ocean Parkissa tuli vierailtua joulukuun 12. päivä. Mukaan huvipuistoreissulle lähtivät myös Milka ja Juho. Matkaan lähdettiin kohtuullisen myöhään, mutta kaikki tarvittava nähtiin tai ainakin melkein. Keli oli todella lämmin ja olisi hyvin pystynyt liikkumaan shortseissakin. Ocean Park on kallis paikka hintaansa nähden, HK$208. Milkan alennusliputkaan eivät tuoneet helpotusta, kun olivat jo ehtineet harmittavasti vanhentua. Ocean Parkissa oli tuskastuttavan pitkät liukuhissit. Otin aikaa pisimmän kuljetusajasta ja eihän siinä kestänyt kuin 2 minuuttia ja 10 sekuntia, että näin täällä. Matkan kohokohtia olivat vaijerihissillä matkustaminen sekä pandojen näkeminen. Aberdeenistä lähtevä 1,4km pitkä rata vie Ocean Parkin niemekkeen kärkeen, jossa sijaitsee varsinainen huvipuisto erinäisine laitteineen. Pandat olivat luonteelleensa ominaiseen tapaan ottaen päivän iisisti lepäillen, mutta onneksi yksi nälkäinen nallekarhu oli saapunut esittelemään itseään ja ruokailutapojaan yleisön riemuksi. Kävimme katsomassa delfiinishown. Täällä noita merten vikkeliä vipeltäjiä oli vaan aika lailla enemmän verrattuna Särkänniemen esitykseen. -138.jpg)
Myös kaksi merileijonaa veteli parhaimpiansa. Ihan OK show. Tarkoitus oli mennä katsomaan lintushowta, mutta se olisi ollut vuoren toisella puolella ja olisimme olleet auttamattomasti myöhässä, jos oltaisiin yritetty ehtiä sinne. Myös haita ja muita merten eläimiä tuli käytyä ihailemassa. Nähtiin ja koettiin.Tänään tupakaveri Anssi lähti Thaikkulaan 3,5 viikoksi, kun äijällä kävi niin loistava säkä tenttipäivien kanssa ettei tartte täällä enää vetelehtiä. Eilisillalla vietettiin siis Anssin läksiäisiä ja puhuttin yhtä sun toista sontaa isolla porukalla.
Muuta:
- Hyvin menee, no problemos.
- Oikein rattoisaa ja lumista Joulua sekä menestyksekästä Uutta Vuotta!
- Kinkut ja kaikenmaailman laatikot jää kyllä valitettavasti tänä vuonna syömättä
- MTR osti KCR:n, joten kaikki HK:n nykyiset metrolinjat ovat MTRn omistuksessa ja sen nimen alla. Eli kun olen aiemmin puhunut KCR:stä niin tähän maahan eksyessä ei kannata hämääntyä, jos sitä KCR:ää ei mistään löydykään.
- Perkeleen TTY:n serveripäivitykset: pitikö niiden osua just siihen viikonloppuun, kun olisin tarvinnut mailista ohjeet löytääkseni sprinttisuunnistustreeniin. "Et vaan osaa."
- Ostin uudet juoksukengät, Asics Kinsei 2. Jos nyt ei kilometrit vaihdu jouhevasti niin ei sitten koskaan. Hintaa näille lapsosille kertyi 135€ nykykurssilla laskettuna, joten taisin säästää muutaman sentin verrattuna Suomen hintoihin.
- Miehellä pitää olla kunnon kello, joten ostin uuden. (:
maanantai 19. marraskuuta 2007
Sotaleikkejä Sai Kungissa
Sunnuntaina lähdettiin Juhan ja Anssin kanssa pelaamaan paikallisten kanssa airsoftista. Kerrassaan hienoa hommaa ja kuntokin kasvaa samalla, edes vähäsen tai ainakin niin uskottelen. Asearsenaali oli monenmuotoista, mutta pärjäsimme loistavasti vuokrakamoilla. Ei niitä kuteja kuitenkaan tartte niin pirusti ampua sekunnissa, 
kun yksi osuma riittää. Tosin eräät eivät piitanneet selvästi osumista vaikka todistinkin sitä ihan omin silmin. Pelihuumori kuitenkin säilyi ja saattoipahan sitten seuraavassa pelissä muistutella ihan kunnolla niistä "haamuosumista" semmoisella satsilla että varmasti tuntuu.
Homma lähti liikkeelle siitä, että tavattiin PolyU:n Wargame&Tactics kerhon muut osanottajat Sai Kungin keskustassa eräällä kioskilla kympin aikaan. Sai Kung ei ole ihan kivenheiton päässä Hung Homista, joten ensin otimme KCR:n Kowloon Tongiin, josta 40 minuutin bussimatka itse Sai Kungiin. Siellä saimme kuulla, että kanssamme pelaisi noin kymmenkunta muuta enemmän ja vähemmän ammattilaista, joten yksin ei ainakaan tarvitsi muovikuulia ammuskella. Porukka kasaan ja nostalgisella paatilla erilliselle saarelle, missä ei ulkopuolisista tarvitsisi välittää. Venematka kustansi 20 HK dollaria ja itse varusteet yhteensä satkun. Myöhemmin mukaan tuli vielä muutama muu lisää ja kokonaismäärä oli lopulta ihan sopiva 19. En ollut koskaan ennen tätä kertaa ehtinyt pelaamaan airsoftia, mutta hyvänä pohjakokemuksena toimi lukioaikainen paintball kokeilu.
Saari, jolle menimme oli periaatteessa autio vaikkakin muutama paikallinen siellä laahusteli kottikärryjen kanssa. Saarella oli aikoinaan ollut muun muassa suolaviljelmä, mutta jäljellä oli periaatteessa enää kyltti siitä. Ensimmäisenä pelilajina oli Team Deathmatch: kaksi joukkuetta otti vastakkain rajatulla pelialueella ja yritti saada mahdollisimman monta vastustajaa niitattua. 
Osuman jälkeen käsi tai ase selkeästi ylös ja ottamaan vauhtia kokoontumispisteeltä uuteen hyökkäykseen. Toisessa erässä oli hienoa päästä yllättämään koko vastustajan joukkue (about 8 henkilöä) kiertämällä selustaan. Oli pojat ja tytöt aika ymmällään, kun meikä huutelee selän takana "bingoa" (ihan lähietäisyydeltä selvässä tapauksessa ei saa ampua). Eivät olleet SA:n tiedusteluopit unohtuneet. (:
Toinen laji oli vuorenvalloitus: yksi joukkue jäi puolustamaan kukkulaa, jota ympäröi TODELLA tiheä kasvillisuus ja toinen joukkue lähti kukkulan alapuoliselta tieltä yrittämään erinäisillä strategioilla kukkulan valtaamista. Kasvillisuuden läpi oli lähes mahdotonta mennä vaikka kyllä me suomalaiset sieltä puskettiinkin. Ei meinaan ollut mitään järkeä tapattaa itteään yrittämällä vallata kukkulaa polkua tai sen vierustaa hyväksikäyttäen. Rinteessä eteneminen oli siksikin aika tuskattuttavaa, koska maastossa oli paljon rikkoutuneita pulloja. Tässä lajissa puolustaminen oli mielestäni hienompaa, koska se kasvillisuus oli todella shaissea ja siinä oli samalla se tietynlainen jännitys, että milloin spottaa jostain vihollisen.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä lajina oli kaupunkisota. Siihen soveltui hyvin raunioitunut kyläpahanen tai ainakin osa siitä. Harmittavaa kyllä, mutta rakennuksiin ei saanut mennä sisään. Ei se mitään sillä onneksi suojaa sai hakea edes oviaukoista. Tämä oli mielestäni ehdottomasti mielenkiintoisin laji näistä kolmesta edellä esitellystä, vaikka kylläkin team deathmatchin loppuvaiheen pelialue olikin erittäin miellyttävä puskarinne. 
Kaupunkisodassa tehtiin poikien kanssa pikaiset strategiat, jotka purivatkin erittäin hyvin. Vastustaja nyt vaan otti homman vähän liian vakavissaan ja piilotteli itseään raukkamaisesti pienellä alueella. Me sentään yritettiin omia juttuja ja pidettiin pelihuumoria ainakin itsellämme yllä. Mitäs eivät vallanneet aluetta, kun se oli vielä vapaana pelin alussa, muhahaa. Viimeiseen vetoon vielä loppuun pelottava rynnäkkö huutojen kera ja kiinalaiset olivat valmista kauraa.
perjantai 16. marraskuuta 2007
Swedish Night
Rakkaat naapurimme järjestivät torstai-iltana meille muille vaihtareille teemaillan. Yllätys yllätys, teemana oli Ruotsi. Aiemmin päivällä kävin loikoilemassa Repulse Bayn rannalla HK:n saaren eteläpuolella. Ennen rentoutumista kävin kuitenkin heittämässä tunnin vaelluslenkin Wilson Traililla ja annoin muiden mennä edeltä katsomaan paikat. Koulutehtävät sujuivat leppoisasti polttavan auringon alla. Päivällinen nautittiin paikallisessa Ebeneezers-kebabmestassa. Täällä kebabit tehdään aidosta lampaan lihasta ja hinta on lähestulkoon sama kuin Suomessakin eli kohtuu kallista yleiseen hintatasoon verrattuna. Mukavaa vaihtelua taasen nuudeleille ja kananluille.
Tre Kronorin poijjaat ja tyttöset heittivät ihan hyvän lavashown, jossa tuotiin esille humoristisella tavalla niin hyviä kuin huonojakin puolia Ruotsista. Ehdottomasti hienoin veto oli Güntherin esiintyminen "bikinityttöjen" kanssa, aivan loistavaa. Yleisökilpailuna tarjottiin ruåttalainen aamupala, joka ei ollut ihan kaikkien mieleen (mm. hapansilakkaa ja nuuskaa). Voitto meni saksaan, kun vastassa olivat pääasiassa USAlaisia ja ranskalaisia, eli ihmekös tuo. Itse en valitettavasti päässyt nauttimaan pöydän antimista, koska juuri nyt on päällä muutaman päivän antibioottikuuri lievän korvatulehduksen takia.Lavahown jälkeen tarjoiltiin ruotsalaista ruokaa eli käytännössä kaikkea mitä paikallisesta Ikeasta oli saatu irti. Lihapullia, puolukkahilloa, näkkileipää, lettuja, perunoita, omenapiirakkaa ja kaurakeksejä. Kyllähän tuollaista ruokaa söisi mielellään useamminkin, mutta maistunee paremmalle puolen vuoden totaalisen tauon jälkeen. (:
tiistai 13. marraskuuta 2007
Vuorenvalloitusta Lantaulla
Maanantaina oli niin upea keli, että päätin jättää koulujutut sikseen ja lähteä valloittamaan Lantau saaren huippua, Lantau Peakia. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli lähempänä kolmeakymmentä astetta. Näin jälkikäteen ajateltuna aurinkorasva olisi ollut kova juttu, koska äijä ehti palaa aika perinpohjaisesti.Kävin läheisessä hyvässä ravintolassa syömässä tukevan aamiaisen edulliseen hintaan. Tukevalta pohjalta on hyvä ponnistaa, näinhän se menee. (: Tämän jälkeen Centraliin Star Ferryn palveluksilla, mutta valitettavasti myöhästyin vaivaisen minuutin jatkolautasta, ja jouduin odottamaan kokonaisen tunnin seuraavaa. Paska tsägä, mutta minkäs teet. Lantaulle Mui Woon pääsin noin yhdestoista aikoihin. Reitti oli katsottu jo valmiiksi ja mukana oli vielä kunnon kartta tukemassa reitinvalintaa. GPS päälle ja iPod huutamaan; matka kohti etäisiä vuoria oli voinut alkaa.
Reittisuunnitelmana oli käydä Lantau Trailista kolme ensimmäistä etappia läpi. Pätkät 2 ja 3 oli luokiteltu ohjeiden mukaisesti kaikkein vaativimmiksi patikointipoluiksi, joita ne kyllä olivatkin; mäkeä riitti yhdelle jos toisellekin. Ensimmäinen pätkä oli periaatteessa siirtymäreitti kakkospätkän varsinaiselle luontopolulle. Eli maantien vierustaa pitkin 2,5 kilometrin verran ja that's it, ei sen kummempaa.
Kakkospätkä tarjosikin jo sitä, mitä olin Lantau Traililta tullut hakemaan. 6,5km hienoja maisemia ja vaativaa rinnepolkua suurine nousuineen. Aikaa tähän pätkään oli varattu opaskartan mukaan 2h 45min. Ajatus istua sisällä koulukirjojen ääressä 12 neliön solussa ei oikein napannut tässä vaiheessa. Ensimmäinen varsinainen vuori, joka ylitettiin oli Sunset Peak (Tai Tung Shan).
Sen korkeus on virallisesti 864 metriä, ja reitti kulkee aavistuksen verran sivussa aivan korkeimmasta kohdasta. Korkealla oltiin kuitenkin jo nyt. Ennen Sunsettia sivuttiin Lin Fa Shanin huippua, joka yltää sekin ihan mukavaan 766 metriin. 
Sunset Peakilta alastulo oli mukavaa polkua, mutta tarkkana sai olla paikka paikoin kivikoissa ettei haavereita sattunut. Edessä häämötti jo komea Lantau Peak. Kakkospätkä päättyi Tung Chungista (lentokenttälähiö) saaren poikki kulkevaan maantiehen.
Kolmas etappi oli se, minkä olin aavistanutkin olevan kaikkein raskain, fyysisen rasituksen tuodessa oman lisänsä. Pituutta tällä pätkällä on 4,5km ja virallisesti aikaa on laskettu käytettäväksi 2h 15min. Ihme ja kumma, ettei kukaan tullut vastaan koko reitillä (maanantaipäivä?), vai voisiko olla yksinkertaisesti liian tiukkaa settiä täkäläisille, tiedä häntä. Tasainen kiipeäminen kohti Lantau Peakia alkoi siis maantien varresta. Nousua oli edessä GPS:n mukaan noin 500m, itse huippu on 934 metrin korkeudessa. Yhtä hieno polku antoi jatkaa itseään ja oli kerrassaan hienoa saada vaeltaa omassa rauhassa sellaisessa ympäristössä ja kelissä. Ei voi valittaa. 11,3 kilometrin vaelluksen jälkeen, ja muutaman metrin nousun jälkeen olin saavuttanut Lantau Peakin. Näkymät olivat kertakaikkiaan loistavat ja paikallinen nähtävyys Big Buddha siinti laaksossa. Kokonaisnousua vaellusreitille kertyi 1607 metriä ja matkaa aavistuksen vajaa 15km.
Pienen breikin ja kuvienoton jälkeen oli aika laskeutua Ngong Pingin laaksoon, jossa tuo jylhä Tian Tan Buddha Statue tervehti vierailijoitaan. Ei muuta kuin tsekkaamaan pelimestat ja aika pieni nähtävyyshän tuo oli tähän mennessä nähtyihin verrattuna. Muutama kuva ja bussiin. Suunta takaisin Mui Won satamaan ja nokka kohti keskustaa.Hieno reissu. (:
lauantai 10. marraskuuta 2007
Pata porisee
Perjantaina 9. marraskuuta kävin nauttimassa kuuluisaa hot pottia Kowloon Bayssa. Eli käytännössä kyse on siitä, että ruokailupöydän keskellä porisee kattila, johon upotetaan erilaisia raakoja eineksiä. Pöydässä oli mukavasti paikallistuntemusta hongkongilaisen Yvonnen ja hänen vanhempiensa ansiosta. Koko lailla iso lössi oli nauttimassa kiinalaisen keittiön antimista. Mukana olivat aiemmin mainittujen lisäksi Juha, Sami, Anssi, Jukka ja Robert (Yvonnen unkarilainen poikaystävä). Robert ja Yvonne ovat muuten olleet Tampereella vaihto-opiskelemassa. Koko lysti kustansi 92HKD nuppia kohden (unlimited beer), ja sillä hinnalla sai syödä itsensä ähkykylläiseksi.Pataan laitettiin muun muassa tofua, kalan nahkaa, kevätkääryleitä, nakkeja, kokonaisia katkarapuja ja lihaa eri muodoissa. Myös kaikennäköisiä muita palleroita löysi itsensä pataan porisemaan, yummy yummy. Keittoaika vaihteli muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin. Vaikka Yvonnen vanhemmat eivät puhukaan englantia, niin se ei tunnelmaa latistanut, kaikilla oli mukavaa ja tunnelma korkealla. Ehdottomasti kokemisen arvoinen ruokailulaji. Suomessakin voi helposti harrastaa tätä perinnettä niin halutessaan.
maanantai 5. marraskuuta 2007
Pekingin reissu 1.-5.11.2007
Viime viikolla tuli käytyä Pekingissä. Mukaan tarttui koko lailla iso lössi muitakin vaihtareita, joten seuran puute ei ainakaan päässyt vaivaamaan. Olimme jo pari viikkoa aiemmin sopineet, että takaisinpäin tullaan junalla (T97), ja siksi liputkin oli pitänyt varata jo hyvissä ajoin etukäteen. Vaikka junamatka tietoisesti verottikin Pekingissä oloaikaa yhdellä päivällä, olihan sellainen elämys kuitenkin päästävä kokemaan. Ja mukavahan se matka oli kaikenkaikkiaan.
Varhain torstaiaamuna ensimmäisenä päivänä marraskuuta menin Samin ja Juhan kanssa aamupalapaikkaan syömään tukevan aamiaisen. Nuudelimätöt hyvän kanafileen, paahtoleivän, nakin ja munan kanssa tekivät tehtävänsä, ja nyt oli energiaa suunnata kohti Shenzhenin Baoan kansainvälistä lentokenttää. Lo Wun asemalla jälleen kerran rajamuodollisuudet passileimoineen ja Kiinan reissu oli todellista. Olin tilannut räätäliltä pari pukua, joiden toimitus piti olla jo viikko sitten, mutta mitään ei ollut kuulunut. Siksi meninkin Juhan kanssa vielä äkkiseltään utelemaan pukujen ja paitojen perään Nancyn liikkeeseen Luo Hun kauppakeskukseen. No eihän Nancy vielä niin aikaisin ollut pelimestoilla, joten jätimme nootin että olimme käyneet. Puvut saatiin sitten seuraavalla viikolla muutaman puhelinsoiton jälkeen, hyvä näin.
No niin, raja-asemalta taksi alle ja suunnaksi noin 35km päässä oleva Baoan. Taksimatka oli oikein leppoisa ja samalla näki edes vähän muutakin Shenzheniä kuin ainoastaan "loisteliaan " keskustan. Matka oli halpa, neljältä pekalta 120 juania. Lentokentällä check-in muodollisuudet ja sitten odottamaan omaa lentoa. Meidän koulun amerikkalaisvaihtarit Ashley ja Lindsay olivat samalla matkasuunnitelmalla liikkeellä ja tavattiin tytöt odotusaulassa. Lento oli mukava ja Air China tarjoili yllättäen kaiken mahdollisen ruoista juomiin. Kiinan kielen kurssin opitkin olivat iskostuneet päähän riittävän vahvasti, jotta pystyin tilaamaan mandariinikiinalla ruokajuomaksi kaljan.
Pekingiin saavuttiin kolme tuntia kestäneen lennon jälkeen vähän yli kello kolme iltapäivällä. Jälleen taksi alle, ja Sami antoi tällä kertaa tarkat ohjeet taksikuskille. Taksi ajoi meidät Beijing Railway Stationille. Siitä lähdimme ihmettelemään sijaintiamme ja etsimään hostelliamme. Hostelli löytyikin lähestulkoon vastapäätä. Ei muuta kuin sisään suit sait sukkelaan, koska lämpötila oli mitä luultavimmin lähellä nollaa, ja olin matkassa vain neulepaidalla. Kamat huoneeseen ja liikenteeseen. Ilma oli todellakin yllättävän kylmä ja jos ei halunnut heti vilustua niin oli parempi hankkia talvitakki eli ostosreissu edessä. Ensin käytiin kuitenkin syömässä läheisessä kauppakeskuksessa maittava päivällinen todella edulliseen hintaan. Samaisesta ostoskeskuksesta löytyi myös sopiva talvitakki, joka pienen tinkaamisen jälkeen vaihtoi omistajaa. 
Kiitokset Samille oman takkinsa lainasta ennen tätä. Juhan kanssa ostettiin myös kunnon hanskat ja siinä sitä tinkimisen taitoa vasta näytettiin. Pienen metroajelun ja kaupunkikierroksen jälkeen oltiin aika kypsää kauraa. Suunnitelmissa ollut matka Kiinan muurille sai myötätuulta, kun ehdittiin vielä illalla buukata itsemme mukaan aamulla klo 6 lähtevään ryhmämatkaan Simatain muurille.
Ylös kello 5 AM ja aamupalalle Mäkkäriin. Valitan, mutta muutakaan ei ollut tarjolla tähän aikaan aamusta. Parin hampurilaisen voimin hostellin vastaanottoon sovittuun aikaan ja siitä opastetusti bussiin. Koko matkan hinta oli 150 juania per lärvi, johon sisältyi lounas ja bussimatkat. Muurille tarvittiin myös pari pääsylippua, jotka kustansivat yhteensä 90 juania. Aivan, me maksettiin siitä että päästiin kävelemään muurilla (: Bussimatka kesti noin kolme tuntia ja Pekingissä käytiin poimimassa yksi jos toinenkin travelleri mukaan nauttimaan Kiinan ihmeistä.
Saavuimme noin kymmenen aikaan vaellusreitin lähtöpaikalle Jin Shan Lingiin, joka sijaitsee Hebei provinssin Luan Pingin piirikunnassa. Mukaan piti oppaan mukaan ottaa ainakin litra vettä ellei enemmän, mutta näähän on peruskauraa. Sää oli aivan loistava, ei pilven hattaraakaan ja aurinko paistoi komeasti lämpötilan ollessa 10 asteen paikkeilla, eli mitä loistavin patikointisää. Lyhyen briiffauksen jälkeen päästiin itse asiaan eli patikoimaan. Matkaa lähtöpaikalta itse ensimmäiseen kosketukseen muuriin oli noin 1,5km. Näkymät olivat heti henkeäsalpaavat ja tottakai heti piti ottaa poseerauskuvia. Aikaa oli varattu 10,5km reitin taivaltamiseen 4h, joten aikaa sai kuluttaa fotojen näpsimisiin riittävästi. Onneksi perjantaina ei ollut paljoa muuta porukkaa liikkeellä, ja saimme paikoitellen kuljeskella muurilla luonnon hiljaisuudessa. 
Jos jolla kun on sellainen mielikuva, että muuri olisi tehty kokonaan kivestä niin olette valitettavasti väärässä. Muuri on kyllä ulkokuoreltaan kiveä, mutta sisuksissaan se pitää täytemaata. Paikoitellen muuri oli alkuperäisessä kunnossa, mutta oli myös kunnostettua pätkää. Ylös ja alas sai mennä todella paljon ja piti olla tarkkana paikkapaikoin, että mihin astuu. Muurilla kävely vaatii hyvää kuntoa ja liikuntaesteiset eivät valitettavasti pääse kunnolla nauttimaan muurista ainakaan tällä pätkällä. Matka päättyi riippusillalle, jonka ylityksestäkin otettiin 5 juanin kertamaksu. Ei hitto, mitä rahastusta ja kun maksu otettiin vasta sitten kun silta oli ylitetty niin tuntui enemmän ja vähemmän typerältä touhulta. 
Tämän jälkeen sai valita loppupätkän etenemiseen joko perinteisen patikoinnin tai vaijeriliu'un. Muurilla patikoiminen oli todella upea kokemus, ja voinpahan sanoa että olen käynyt siellä. Vaelluksen jälkeen päästiin nauttimaan maittavaa lounasta läheiseen ravintolaan. Mielenkiintoisista pöytäkeskusteluista pitivät huolen niin suomalaiset, uusiseelantilaiset kuin englantilaisetkin. Paluumatka taittui aika lailla horroksessa, patikointi oli vaatinut veronsa.
Illalla lähdettiin isommalla vaihtariporukalla katsastamaan Pekingin yöelämä. Hostellin baarimikolta saatujen ohjeiden avulla päästiin haluamaamme paikkaan (yökerhokatu jossain lyhyen taksimatkan päässä). Kaikkein houkuttelevimmaksi osoittautui Cutie Club, joka tuntui olevan jonkin sortin pintaliitopaikka. Musiikki soi todella kovaa (tunsi oikein kun sisuskalut sai kyytiä) ja joitain omituisia piirteitä baarissa oli muutenkin. Esimerkiksi vessassa oli aika vaikea tehdä normirutiineja, kun wc-palvelijat (valitettavasti miehet) tulivat hieromaan selkää ja hartioita. En ainakaan vielä ole tottunut tällaiseen palveluun. Yökerhosta lähdettiin kuitenkin kohtuuajoissa takaisin hostellille, koska seuraavana päivänä olivat edessä Forbidden City ja Tiananmen Square.
Lauantaina olivat siis vuorossa kielletty kaupunki ja taivaallisen rauhan aukio. Olin jo ehtinyt varautumaan kohtuukalliiseen sisäänpääsymaksuun, mutta Hong Kongin opiskelijakortilla sai hyvän alennuksen, ja lippu irtosi vaivaisella 20 juanilla. Vielä elektroniset oppaat kaulaan ja nappi korvaan niin muutaman tunnin sightseeing-urakka sai alkaa. 
Osa rakennuksista oli korjauksen alla, joten näky oli paikkapaikoin aika ankea. Kiellettyä kaupunkia koristi Maon massiivinen kasvotaulu sisäänkäynnillä. Massiiviset rakennukset olivat hienoja ja "opas" kertoi karttaan merkityissä paikoissa aina tarinaa ja faktaa kunkin rakennuksen merkityksestä ja historiasta. Kokemisen arvoinen paikka, mutta lopussa alkoi olla jo aika täynnä koko paikkaa ja jalatkin olivat aika kovilla jatkuvasta seisoskelusta. Kielletyn kaupungin jälkeen menimme Tiananmenin aukiolle. Aukion koko on 880 metriä etelä-pohjoissuuntaan ja 500 metriä itä-länsisuuntaan. 
Se on maailman suurin kaupungin keskustassa sijaitseva aukio. Aukio on kuuluisa vuoden 1989 opiskelijamielenosoituksesta. Mielenosoitus purettiin armeijan voimin 4. kesäkuuta 1989 ja useat saivat surmansa. Ironista kyllä, Kiinan hallituksen mukaan koko selkkausta ei koskaan tapahtunutkaan.
Pakollisten nähtävyyksien jälkeen mentiin syömään kuuluisaa Pekingin ankkaa Quanjude Roast Duck -ravintolaan. Kun mitään emme tästä ruokalajista oikein tietäneet, annoimme tarjoilijalle vapaat kädet. Puoli ankkaa mieheen osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi ja kyllä muuten oli hyvää. Eli yhteensä söimme kaksi ankkaa, joista kummastakin saimme vielä viralliset sertifikaattitodistukset. Ikävä kyllä onni ei suosinut KPS:ssä, ja sertifikaatit suuntasivat Juhan ja Samin matkalaukkuihin. 
Ravintola oli todella hieno ja ainutlaatuista kokemusta lisäsi se, kun kokki tuli leikkaamaan ankat pöytäseurueen viereen. Oli muuten aikalailla komeaa katseltavaa. Pekingin ankka syötiin pannukakkujen (pancakes) kanssa, jotka vaikuttivat olevan rakenteeltaan enemmänkin tortilloja. Tämän lisäksi täytteeksi kevät- ja valkosipulia, kurkkua ja erikoiskastiketta. 
Ei voi muuta kuin vieläkin muistella vesikielellä. Täysinäisillä vatsoilla vielä kiertelemään hetkeksi läheiseen kauppakeskukseen. Pojat yllättivät ja ostivat synttärisankarille komean suklaatäytekakun, kiitokset siitä. Loppuilta kului leppoisasti korttia pelaten ja kakkua syöden.
Sunnuntaina ei jaksanutkaan enää tehdä mitään sen kummempaa kuin valmistautua junamatkaan. Meinasi mennä aika täpärälle junaan ehtiminen, kun ei heti löydetty oikeaa tarkastuspaikkaa. T97-junalle on nimittäin oma check-in ja käveltiin ensin sen ohi, koska merkinnät olivat aika heikkoja. Päästiin kuitenkin kunnialla junaan, ja 25 tunnin junamatka saattoi alkaa. Junamatka sujui leppoisasti muiden vaihtareiden kanssa jutustellen ja korttia pelaten. Tiistaina edessä olleeseen kiinan kielen suulliseen kokeeseen oli tarkoitus paneutua junamatkalla, mutta se jäi enemmänkin suunnittelutasolle. Hong Kongissa oltiin maanantaina noin yhden aikaan iltapäivästä. Oli mukavaa tulla takaisin tuttuun paikkaan, mutta muutaman extrapäivän olisin halunnut viettää Pekingissä, ehkä joskus uudestaan.
Varhain torstaiaamuna ensimmäisenä päivänä marraskuuta menin Samin ja Juhan kanssa aamupalapaikkaan syömään tukevan aamiaisen. Nuudelimätöt hyvän kanafileen, paahtoleivän, nakin ja munan kanssa tekivät tehtävänsä, ja nyt oli energiaa suunnata kohti Shenzhenin Baoan kansainvälistä lentokenttää. Lo Wun asemalla jälleen kerran rajamuodollisuudet passileimoineen ja Kiinan reissu oli todellista. Olin tilannut räätäliltä pari pukua, joiden toimitus piti olla jo viikko sitten, mutta mitään ei ollut kuulunut. Siksi meninkin Juhan kanssa vielä äkkiseltään utelemaan pukujen ja paitojen perään Nancyn liikkeeseen Luo Hun kauppakeskukseen. No eihän Nancy vielä niin aikaisin ollut pelimestoilla, joten jätimme nootin että olimme käyneet. Puvut saatiin sitten seuraavalla viikolla muutaman puhelinsoiton jälkeen, hyvä näin.
No niin, raja-asemalta taksi alle ja suunnaksi noin 35km päässä oleva Baoan. Taksimatka oli oikein leppoisa ja samalla näki edes vähän muutakin Shenzheniä kuin ainoastaan "loisteliaan " keskustan. Matka oli halpa, neljältä pekalta 120 juania. Lentokentällä check-in muodollisuudet ja sitten odottamaan omaa lentoa. Meidän koulun amerikkalaisvaihtarit Ashley ja Lindsay olivat samalla matkasuunnitelmalla liikkeellä ja tavattiin tytöt odotusaulassa. Lento oli mukava ja Air China tarjoili yllättäen kaiken mahdollisen ruoista juomiin. Kiinan kielen kurssin opitkin olivat iskostuneet päähän riittävän vahvasti, jotta pystyin tilaamaan mandariinikiinalla ruokajuomaksi kaljan.
Pekingiin saavuttiin kolme tuntia kestäneen lennon jälkeen vähän yli kello kolme iltapäivällä. Jälleen taksi alle, ja Sami antoi tällä kertaa tarkat ohjeet taksikuskille. Taksi ajoi meidät Beijing Railway Stationille. Siitä lähdimme ihmettelemään sijaintiamme ja etsimään hostelliamme. Hostelli löytyikin lähestulkoon vastapäätä. Ei muuta kuin sisään suit sait sukkelaan, koska lämpötila oli mitä luultavimmin lähellä nollaa, ja olin matkassa vain neulepaidalla. Kamat huoneeseen ja liikenteeseen. Ilma oli todellakin yllättävän kylmä ja jos ei halunnut heti vilustua niin oli parempi hankkia talvitakki eli ostosreissu edessä. Ensin käytiin kuitenkin syömässä läheisessä kauppakeskuksessa maittava päivällinen todella edulliseen hintaan. Samaisesta ostoskeskuksesta löytyi myös sopiva talvitakki, joka pienen tinkaamisen jälkeen vaihtoi omistajaa. 
Kiitokset Samille oman takkinsa lainasta ennen tätä. Juhan kanssa ostettiin myös kunnon hanskat ja siinä sitä tinkimisen taitoa vasta näytettiin. Pienen metroajelun ja kaupunkikierroksen jälkeen oltiin aika kypsää kauraa. Suunnitelmissa ollut matka Kiinan muurille sai myötätuulta, kun ehdittiin vielä illalla buukata itsemme mukaan aamulla klo 6 lähtevään ryhmämatkaan Simatain muurille.Ylös kello 5 AM ja aamupalalle Mäkkäriin. Valitan, mutta muutakaan ei ollut tarjolla tähän aikaan aamusta. Parin hampurilaisen voimin hostellin vastaanottoon sovittuun aikaan ja siitä opastetusti bussiin. Koko matkan hinta oli 150 juania per lärvi, johon sisältyi lounas ja bussimatkat. Muurille tarvittiin myös pari pääsylippua, jotka kustansivat yhteensä 90 juania. Aivan, me maksettiin siitä että päästiin kävelemään muurilla (: Bussimatka kesti noin kolme tuntia ja Pekingissä käytiin poimimassa yksi jos toinenkin travelleri mukaan nauttimaan Kiinan ihmeistä.
Saavuimme noin kymmenen aikaan vaellusreitin lähtöpaikalle Jin Shan Lingiin, joka sijaitsee Hebei provinssin Luan Pingin piirikunnassa. Mukaan piti oppaan mukaan ottaa ainakin litra vettä ellei enemmän, mutta näähän on peruskauraa. Sää oli aivan loistava, ei pilven hattaraakaan ja aurinko paistoi komeasti lämpötilan ollessa 10 asteen paikkeilla, eli mitä loistavin patikointisää. Lyhyen briiffauksen jälkeen päästiin itse asiaan eli patikoimaan. Matkaa lähtöpaikalta itse ensimmäiseen kosketukseen muuriin oli noin 1,5km. Näkymät olivat heti henkeäsalpaavat ja tottakai heti piti ottaa poseerauskuvia. Aikaa oli varattu 10,5km reitin taivaltamiseen 4h, joten aikaa sai kuluttaa fotojen näpsimisiin riittävästi. Onneksi perjantaina ei ollut paljoa muuta porukkaa liikkeellä, ja saimme paikoitellen kuljeskella muurilla luonnon hiljaisuudessa. 
Jos jolla kun on sellainen mielikuva, että muuri olisi tehty kokonaan kivestä niin olette valitettavasti väärässä. Muuri on kyllä ulkokuoreltaan kiveä, mutta sisuksissaan se pitää täytemaata. Paikoitellen muuri oli alkuperäisessä kunnossa, mutta oli myös kunnostettua pätkää. Ylös ja alas sai mennä todella paljon ja piti olla tarkkana paikkapaikoin, että mihin astuu. Muurilla kävely vaatii hyvää kuntoa ja liikuntaesteiset eivät valitettavasti pääse kunnolla nauttimaan muurista ainakaan tällä pätkällä. Matka päättyi riippusillalle, jonka ylityksestäkin otettiin 5 juanin kertamaksu. Ei hitto, mitä rahastusta ja kun maksu otettiin vasta sitten kun silta oli ylitetty niin tuntui enemmän ja vähemmän typerältä touhulta. 
Tämän jälkeen sai valita loppupätkän etenemiseen joko perinteisen patikoinnin tai vaijeriliu'un. Muurilla patikoiminen oli todella upea kokemus, ja voinpahan sanoa että olen käynyt siellä. Vaelluksen jälkeen päästiin nauttimaan maittavaa lounasta läheiseen ravintolaan. Mielenkiintoisista pöytäkeskusteluista pitivät huolen niin suomalaiset, uusiseelantilaiset kuin englantilaisetkin. Paluumatka taittui aika lailla horroksessa, patikointi oli vaatinut veronsa.
Illalla lähdettiin isommalla vaihtariporukalla katsastamaan Pekingin yöelämä. Hostellin baarimikolta saatujen ohjeiden avulla päästiin haluamaamme paikkaan (yökerhokatu jossain lyhyen taksimatkan päässä). Kaikkein houkuttelevimmaksi osoittautui Cutie Club, joka tuntui olevan jonkin sortin pintaliitopaikka. Musiikki soi todella kovaa (tunsi oikein kun sisuskalut sai kyytiä) ja joitain omituisia piirteitä baarissa oli muutenkin. Esimerkiksi vessassa oli aika vaikea tehdä normirutiineja, kun wc-palvelijat (valitettavasti miehet) tulivat hieromaan selkää ja hartioita. En ainakaan vielä ole tottunut tällaiseen palveluun. Yökerhosta lähdettiin kuitenkin kohtuuajoissa takaisin hostellille, koska seuraavana päivänä olivat edessä Forbidden City ja Tiananmen Square.
Lauantaina olivat siis vuorossa kielletty kaupunki ja taivaallisen rauhan aukio. Olin jo ehtinyt varautumaan kohtuukalliiseen sisäänpääsymaksuun, mutta Hong Kongin opiskelijakortilla sai hyvän alennuksen, ja lippu irtosi vaivaisella 20 juanilla. Vielä elektroniset oppaat kaulaan ja nappi korvaan niin muutaman tunnin sightseeing-urakka sai alkaa. 
Osa rakennuksista oli korjauksen alla, joten näky oli paikkapaikoin aika ankea. Kiellettyä kaupunkia koristi Maon massiivinen kasvotaulu sisäänkäynnillä. Massiiviset rakennukset olivat hienoja ja "opas" kertoi karttaan merkityissä paikoissa aina tarinaa ja faktaa kunkin rakennuksen merkityksestä ja historiasta. Kokemisen arvoinen paikka, mutta lopussa alkoi olla jo aika täynnä koko paikkaa ja jalatkin olivat aika kovilla jatkuvasta seisoskelusta. Kielletyn kaupungin jälkeen menimme Tiananmenin aukiolle. Aukion koko on 880 metriä etelä-pohjoissuuntaan ja 500 metriä itä-länsisuuntaan. 
Se on maailman suurin kaupungin keskustassa sijaitseva aukio. Aukio on kuuluisa vuoden 1989 opiskelijamielenosoituksesta. Mielenosoitus purettiin armeijan voimin 4. kesäkuuta 1989 ja useat saivat surmansa. Ironista kyllä, Kiinan hallituksen mukaan koko selkkausta ei koskaan tapahtunutkaan.
Pakollisten nähtävyyksien jälkeen mentiin syömään kuuluisaa Pekingin ankkaa Quanjude Roast Duck -ravintolaan. Kun mitään emme tästä ruokalajista oikein tietäneet, annoimme tarjoilijalle vapaat kädet. Puoli ankkaa mieheen osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi ja kyllä muuten oli hyvää. Eli yhteensä söimme kaksi ankkaa, joista kummastakin saimme vielä viralliset sertifikaattitodistukset. Ikävä kyllä onni ei suosinut KPS:ssä, ja sertifikaatit suuntasivat Juhan ja Samin matkalaukkuihin. 
Ravintola oli todella hieno ja ainutlaatuista kokemusta lisäsi se, kun kokki tuli leikkaamaan ankat pöytäseurueen viereen. Oli muuten aikalailla komeaa katseltavaa. Pekingin ankka syötiin pannukakkujen (pancakes) kanssa, jotka vaikuttivat olevan rakenteeltaan enemmänkin tortilloja. Tämän lisäksi täytteeksi kevät- ja valkosipulia, kurkkua ja erikoiskastiketta. 
Ei voi muuta kuin vieläkin muistella vesikielellä. Täysinäisillä vatsoilla vielä kiertelemään hetkeksi läheiseen kauppakeskukseen. Pojat yllättivät ja ostivat synttärisankarille komean suklaatäytekakun, kiitokset siitä. Loppuilta kului leppoisasti korttia pelaten ja kakkua syöden.
Sunnuntaina ei jaksanutkaan enää tehdä mitään sen kummempaa kuin valmistautua junamatkaan. Meinasi mennä aika täpärälle junaan ehtiminen, kun ei heti löydetty oikeaa tarkastuspaikkaa. T97-junalle on nimittäin oma check-in ja käveltiin ensin sen ohi, koska merkinnät olivat aika heikkoja. Päästiin kuitenkin kunnialla junaan, ja 25 tunnin junamatka saattoi alkaa. Junamatka sujui leppoisasti muiden vaihtareiden kanssa jutustellen ja korttia pelaten. Tiistaina edessä olleeseen kiinan kielen suulliseen kokeeseen oli tarkoitus paneutua junamatkalla, mutta se jäi enemmänkin suunnittelutasolle. Hong Kongissa oltiin maanantaina noin yhden aikaan iltapäivästä. Oli mukavaa tulla takaisin tuttuun paikkaan, mutta muutaman extrapäivän olisin halunnut viettää Pekingissä, ehkä joskus uudestaan.perjantai 26. lokakuuta 2007
Viime viikkojen Actionia
Pahoitteluni pitkästä tauosta kirjoituksissa. Siihen on selvä syy, paljon on ollut tekemistä ja koulujuttuja on painanut päälle oikein urakalla. Korjattaneen siis aiheutunut virhe ja suolletaan tekstiä nyt sitten niin paljon kuin muistaa kuluneelta ajanjaksolta.
Viimeinen viikko on mennyt tiiviisti opiskelujen parissa. Muutama välikoe (Mid-Term test) oli tällä viikolla, mutta ne klaarattiin kunniakkaasti läpi. Monivalintakysymyksiä oli kumpaisessakin 40 kpl ja aikaa vastata 1 tunti. Tarkkana sai olla käsitteiden kanssa, kun englannin kanssa kuitenkin pelataan. Kiinan välikoekin oli viime viikolla, mutta en ole vielä saanut kuulla omaa huikeaa pistesaalistani. Hyvinhän se meni kaiken kaikkiaan tai semmoinen mielikuva mulla ainakin on. (Mielikuvat on tehty rikottaviksi.)
Palataanpa lokakuun alkupuolelle. Tuli meinaan hirveä hinku päästä Ikeaan, kun Sami kertoi vieraalleensa siellä ja syöneensä lihapullia yms. Hong Kongista löytyy kaksi Ikean myymälää, saarelta Causeway Baysta ja New Territorien Shatinista. Lauantaina 12.10 päätettiin siis lähteä vierailulle naapurimaan kauppakeskukseen. Ensin lautalla saaren puolelle ja sitten Tramilla tuskastuttavan kauan Wanchaista Causeway Bayhin, kävellenkin olis päässy nopeammin. Mutta kun ei ole kiire mihinkään niin mikäs siinä on istuessa. Kun päästiin Ikeaan niin tuli jopa vähän kotoinen fiilis, kun konsepti oli kuitenkin aivan samanlainen kuin missä tahansa muuallakin. Hintataso oli about puolet halvempi Suomen tasoon verrattuna. Kuten Suomessa niin samaan tapaan joutui täälläkin kävelemään koko myymälän läpi ennen kuin pääsi pilipaliosastoille. Vaikka suurin pointti olikin mennä syömään edullisia Ikean hodareita, niin oli mukavaa nähdä myös kaluste- ja tavarapuoli. Niin ovelasti olivat poijjaat sijoittaneet einesmyymälän, että ei sitä kauppaan sisäänastuessamme äkätty vaan käveltiin koko liikkeen läpi periaatteessa samaan alkupisteeseen, kuin mistä lähdimmekin. Rankan urakan jälkeen 5 HKD:n hodarit (aidolla luonnonkuorinakilla, aika luksusta) maistuivat uskomattoman hyviltä. Eli toisinsanoen mukavaa vaihtelua täkäläiseen ruokaan. Asiasta poiketen, koulun kampuksella sijaitsevista ravintoloista saa muuten edullisesti hyvää Dim Sumia. Googlatkaa tai kattokaa wikistä mitä se on, niin mä pääsen helpommalla.
Seuraavana päivänä eli su 13.10 oli tarkoitus mennä Lantaun saarelle ja edetä muutama vaelluspätkä Lantau Trailista. Saavuimme lautalla Mui Woon, ja matka maksoi keskustasta noin 1,6€. Määränpäänä Lantaulla piti olla Big Buddha ja muut siinä lähistöllä olevat nähtävyydet, mutta toiveeksihan se jäi. 
Ei aivan onnistuttu tavoitteessa, kun ei ollut karttaa mukana (kävin ostamassa heti tämän jälkeen kunnon karttasetin kaikista Hong Kongin alueista) ja mielikuvat vaelluspätkien sijainnista olivat erittäin hataria. Pienen harhailun ja muutamien ihan kohtuu hyvien neuvojen jälkeen päätettiin Anssin kanssa kuitenkin vain lähteä tallustelemaan suuntaan X. Eteen tulleet nähtävyydet olivat sanoisinko aika mitättömiä, mutta olipahan ne nyt sitten nähty eikä ensi kerralla tarvitsisi siellä käydä. Nähtävyydet olivat Silver Mine Cave, joka ei oikein säkähdyttänyt sekä "yllätys yllätys " Silver Mine Fall, eikä sekään nyt sen erikoisempi nähtävyys ollut. Näiden jälkeen ei oikein enää mitään nähtävyyksiä ollutkaan vaan lähinnä
homma meni patikoimiseksi saaren läpi kohti lentokenttää ja MTR-asemaa. Maisemat olivat hienoja, ja matkaa kertyi kaikenkaikkiaan 16km ja aikaa vajaa 3h. Nousua ei reitille osunut paljoakaan, joten leppoisa matalatehoinen treeni samalla.
Lantaun saarella painotetaan metsäpalojen vaaraa. Luvattomasta tulenteosta saa 25000 HKD sakot ja maksimissaan 1 vuoden linnaa. Ei siis kannata paljoa grillailla. Lentokentän vieressä sijaitsevalle asutusalueelle päästyämme laskeskeltiin ajankuluksi yhden talon asukkaiden määrä, ja nopean laskutoimituksen tuloksena siihen olisi mahtunut koko Pieksämäki eli ~13000 asukasta (Anssi on kotoisin Pieksämäeltä). Päästyämme MTR-asemalle huomasimme, että siellä olikin monien liikkeiden Outlet-myymälöitä Vaikka hikisiä ja äärettömän pahalle haisevia olimmekin niin pistäydyimme piruuttamme muutamassa liikkeessä katsastamassa hintatason. Tämän jälkeen MTR:llä takaisin East Tsim Sha Tsuin asemalle ja KCR:llä Hung Homiin. Kiva reissu, mutta ensi kerralla on kartta mukana, ja sitten löytyy niin isommat kuin pienemmätkin Buddhat.
Pitkään harkinnassa ollut visiitti laukkakisoihin legendaariseen Happy Valleyhin onnistui keskiviikkona 17.10. Hevosrata, joka on Hong Kongin sydän, on toiminut hevosurheilunäyttämönä vuodesta 1846 lähtien, ja siellä järjestetään kisoja keskiviikkoiltaisin. Pelissä on suuret rahat ja The Hong Kong Jockey Club toimii vedonlyöntivälittäjänä (vastaa Suomen Veikkausta). Myös meidän koululla on Jockey Club Auditorium, jonka taustasta en sen enempää tiedä, mutta uskoisin sen olevan lahjoitus tältä yhdistykseltä PolyU:lle. Laukkakisoihin pääsyn takia jouduin skippaamaan englannin kurssin tunnit, mutta muutaman kerran saa sentään olla poissa. Jokaisella kurssilla pidetään listaa paikallaolijoista, mikä tuntuu vieläkin oudolta, kun olen tottunut suomalaiseen vapaaseen yliopistokulttuuriin.
Mutta takaisin hevosiltaan... Pientä hakua oli päästä paikanpäälle, kun jäätiin Anssin kanssa väärässä paikassa pois Tramin kyydistä, ja lähdettiin kiertämään kenttää fifty-sixty mahiksilla väärään suuntaan (radius ~2km) ja sisäänkäynti löytyikin vasta tovin kuluttua. Sisäänkäynti tällaiselle perusmaapallontallaajalle on muuten G (kun en vielä omista omaa aitiota tai hevosta tms.), ja sisäänpääsymaksu on 10 HKD, jonka maksaminen onnistui kätevästi Octopusilla. Taas tunsi itsensä enemmän paikalliseksi, kun länkkärit jonottivat pitkissä jonoissa lippuja ja pääsi ohittamaan jonon. Sisäänpäästyämme huomasimme, että länkkärithän ovat täällä enemmistönä, tai ainakin heitä on suunnaton määrä aiemmin totuttuun. 
Mutta ei se mitään, tunnelma oli katossa kaikesta huolimatta. Ensimmäinen lähtö oli 19.30, mutta ehdimme paikanpäälle vasta vähän ennen yhdeksää, joten kolme lähtöä ehdittiin missata kuudesta. Tarkoituksena oli myös lyödä vetoa johonkin lähtöön, mutta kun ei oltu kumpikaan aiemmin tällaisissa paikoissa käyty ja ei tiedetty vedonlyöntisysteemiä niin päätettiin jättää miljoonavoitot ensi kertaan. Jännitystä ja hienoja hetkiä lähdöt tarjosivat joka tapauksessa. Kolme lähtöä ehdittiin seurata, ja enemmän olisi saattanut olla jo liikaa. Tosin kalja oli yllättävän halpaa verrattuna baarien hintoihin eli vain 26 HKD tuopilta, joten ei huono valinta keskiviikkoiseksi etkopaikaksi. Hieno paikka ja ehdottomasti käymisen arvoinen Hong Kongissa vieraillessa.
Hevosteluilta jatkui tapaamalla schoolmate Milka TVIKkari ystävineen Wanchaissa. Tampereelta Aasian ihmeelliseen maailmaan oli saapunut 14 pirteätä tekstiili- ja vaatetusalan teekkaria. He olivat ehtineet kiertää excursioita jo mm. manner-Kiinassa Pekingissä ja seuraava etappi HK:n jälkeen oli Bangkok. Lyhyen seisahdushetken ja tutustumisen jälkeen matka jatkuikin nopeasti PolyU:n vaihtareiden suosimaan yökerho Skitziin. Naisille on aina keskiviikkoisin ilmainen sisäänpääsy ja juomat koko illan ajan (niin kuin monissa muissakin baareissa ja yökerhoissa, ns. "Ladies Night"). Miehille sisäänpääsy kustantaa 180HKD, mutta sen jälkeen ei tarvitse lompakkoa enää esitellä. Ehkä hyvä niin, sillä Skitzin drinkit ovat todella alkoholipainotteisia. Muistikuvatkin vähenevät niin kiitettävää tahtia, että ehkä tarinat siltä illalta riittävät.
-004.jpg)
Viime viikon lauantaina tehtiin jälleen visiitti Shenzheniin. Matkakavereina tällä kertaa Juha, Anssi, Juho, Olli, hollantilainen Hans ja paikallinen Dexter (lainaan Juhon ilmaisua, kun en itsekään muista kaverin nimeä). Uusien dvd-leffojen hankinnan ohella tarkoitus oli käydä katselemassa sopivia pukuja paikallisilla räätäleillä. Vaihtareiden keskuudessa juorut leviävät nopeasti ja Nancy Tailor's niminen liike on saavuttanut vankan suosion. Juho oli käynyt jo aiemmin tilaamassa pari pukua, ja nyt oli sovituksen aika. Nancy Tailor's sijaitsee Shenzhenin raja-aseman välittömässä läheisyydessä olevassa kauppakeskuksessa ja 5. kerroksessa (koju 5081). Itsellänikin oli polte ostaa puku jos ei kaksikin. Niinhän siinä kävi, että Juhan kanssa jäätiin selailemaan kuvastoja ja kangasnäytevihkoja toisten häipyessä autuaammille maille. -005.jpg)
Aikaa meni ihan kohtuullisesti, mutta lopulta löytyivät niin kankaat kuin sopiva mallikin. Eri asia sitten, miltä lopputulos näyttää, mutta ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen valintoihini. Ensi lauantaina olisi tarkoitus käydä sovittamassa pukuja, ja toimitus on todennäköisesti ensi viikon aikana suoraan HK:n postiin, joten välttynen kolmannelta matkalta pukujen takia. Puvut maksoivat 750HKD ja 850HKD, eli hommasin siis kaksi pukua. Liituraitaa mustana, hankitaan niitä patuvärejä joskus myöhemmin. Teetätin siinä samalla myös kauluspaidan hintaan 180HKD. Toivottavasti Nancy otti mitat oikein, mutta luotetaan ammattilaiseen.
Viime sunnuntaina käytiin Samin kanssa Times Squarella, Causeway Bayssa, parturissa. Sain kuulla ilmaisesta hiustenleikkuusta Milkalta, jonka paikallisen ystävän Amyn poikaystävä omistaa kyseenomaisen parturin. Settihän oli ilmainen, koska leikkaajina toimivat vasta koulutuksen alussa (toivottavasti) olevat harjoittelijat. Sakset taisivat juuri ja juuri pysyä käsissä ja opettajien pienellä ja vähän isommalla puuttumisella saatiin aikaan ihan miellyttävä tulos. Kauanhan siinä kesti, melkein 2,5h, mutta miksipä ei sitä tuolissa istuisi televisiota katsellen ja Amyn tarjoillessa teetä. Saimme myös ilmaiset purilaiset alakerrassa sijaitsevasta mäkkäristä vaivannäöstämme. Ei huono diili ollenkaan.
Ensi viikon torstaina olisi tarkoitus lähteä Pekingiin muutamaksi päiväksi. Ainakin Kiinan muuri, Taivaallisen rauhan auki ja Kielletty kaupunki on nähtävä. Lento lähtee Kiinan puolelta Shenzhenistä, ja ihan vaan kustannussyistä päädyttiin tähän ratkaisuun. Toivottavasti ei Air Chinan pojat mokaa mitään, kun on arvokkaita vieraita kyydissä, hehe. Takaisin tullaan (maito)junalla, ja matka kestää aavistuksen yli vuorokauden. Hung Homin asemalla ollaan maanantaina 5.11.
Viimeinen viikko on mennyt tiiviisti opiskelujen parissa. Muutama välikoe (Mid-Term test) oli tällä viikolla, mutta ne klaarattiin kunniakkaasti läpi. Monivalintakysymyksiä oli kumpaisessakin 40 kpl ja aikaa vastata 1 tunti. Tarkkana sai olla käsitteiden kanssa, kun englannin kanssa kuitenkin pelataan. Kiinan välikoekin oli viime viikolla, mutta en ole vielä saanut kuulla omaa huikeaa pistesaalistani. Hyvinhän se meni kaiken kaikkiaan tai semmoinen mielikuva mulla ainakin on. (Mielikuvat on tehty rikottaviksi.)
Palataanpa lokakuun alkupuolelle. Tuli meinaan hirveä hinku päästä Ikeaan, kun Sami kertoi vieraalleensa siellä ja syöneensä lihapullia yms. Hong Kongista löytyy kaksi Ikean myymälää, saarelta Causeway Baysta ja New Territorien Shatinista. Lauantaina 12.10 päätettiin siis lähteä vierailulle naapurimaan kauppakeskukseen. Ensin lautalla saaren puolelle ja sitten Tramilla tuskastuttavan kauan Wanchaista Causeway Bayhin, kävellenkin olis päässy nopeammin. Mutta kun ei ole kiire mihinkään niin mikäs siinä on istuessa. Kun päästiin Ikeaan niin tuli jopa vähän kotoinen fiilis, kun konsepti oli kuitenkin aivan samanlainen kuin missä tahansa muuallakin. Hintataso oli about puolet halvempi Suomen tasoon verrattuna. Kuten Suomessa niin samaan tapaan joutui täälläkin kävelemään koko myymälän läpi ennen kuin pääsi pilipaliosastoille. Vaikka suurin pointti olikin mennä syömään edullisia Ikean hodareita, niin oli mukavaa nähdä myös kaluste- ja tavarapuoli. Niin ovelasti olivat poijjaat sijoittaneet einesmyymälän, että ei sitä kauppaan sisäänastuessamme äkätty vaan käveltiin koko liikkeen läpi periaatteessa samaan alkupisteeseen, kuin mistä lähdimmekin. Rankan urakan jälkeen 5 HKD:n hodarit (aidolla luonnonkuorinakilla, aika luksusta) maistuivat uskomattoman hyviltä. Eli toisinsanoen mukavaa vaihtelua täkäläiseen ruokaan. Asiasta poiketen, koulun kampuksella sijaitsevista ravintoloista saa muuten edullisesti hyvää Dim Sumia. Googlatkaa tai kattokaa wikistä mitä se on, niin mä pääsen helpommalla.
Seuraavana päivänä eli su 13.10 oli tarkoitus mennä Lantaun saarelle ja edetä muutama vaelluspätkä Lantau Trailista. Saavuimme lautalla Mui Woon, ja matka maksoi keskustasta noin 1,6€. Määränpäänä Lantaulla piti olla Big Buddha ja muut siinä lähistöllä olevat nähtävyydet, mutta toiveeksihan se jäi. 
Ei aivan onnistuttu tavoitteessa, kun ei ollut karttaa mukana (kävin ostamassa heti tämän jälkeen kunnon karttasetin kaikista Hong Kongin alueista) ja mielikuvat vaelluspätkien sijainnista olivat erittäin hataria. Pienen harhailun ja muutamien ihan kohtuu hyvien neuvojen jälkeen päätettiin Anssin kanssa kuitenkin vain lähteä tallustelemaan suuntaan X. Eteen tulleet nähtävyydet olivat sanoisinko aika mitättömiä, mutta olipahan ne nyt sitten nähty eikä ensi kerralla tarvitsisi siellä käydä. Nähtävyydet olivat Silver Mine Cave, joka ei oikein säkähdyttänyt sekä "yllätys yllätys " Silver Mine Fall, eikä sekään nyt sen erikoisempi nähtävyys ollut. Näiden jälkeen ei oikein enää mitään nähtävyyksiä ollutkaan vaan lähinnä
homma meni patikoimiseksi saaren läpi kohti lentokenttää ja MTR-asemaa. Maisemat olivat hienoja, ja matkaa kertyi kaikenkaikkiaan 16km ja aikaa vajaa 3h. Nousua ei reitille osunut paljoakaan, joten leppoisa matalatehoinen treeni samalla.Lantaun saarella painotetaan metsäpalojen vaaraa. Luvattomasta tulenteosta saa 25000 HKD sakot ja maksimissaan 1 vuoden linnaa. Ei siis kannata paljoa grillailla. Lentokentän vieressä sijaitsevalle asutusalueelle päästyämme laskeskeltiin ajankuluksi yhden talon asukkaiden määrä, ja nopean laskutoimituksen tuloksena siihen olisi mahtunut koko Pieksämäki eli ~13000 asukasta (Anssi on kotoisin Pieksämäeltä). Päästyämme MTR-asemalle huomasimme, että siellä olikin monien liikkeiden Outlet-myymälöitä Vaikka hikisiä ja äärettömän pahalle haisevia olimmekin niin pistäydyimme piruuttamme muutamassa liikkeessä katsastamassa hintatason. Tämän jälkeen MTR:llä takaisin East Tsim Sha Tsuin asemalle ja KCR:llä Hung Homiin. Kiva reissu, mutta ensi kerralla on kartta mukana, ja sitten löytyy niin isommat kuin pienemmätkin Buddhat.
Pitkään harkinnassa ollut visiitti laukkakisoihin legendaariseen Happy Valleyhin onnistui keskiviikkona 17.10. Hevosrata, joka on Hong Kongin sydän, on toiminut hevosurheilunäyttämönä vuodesta 1846 lähtien, ja siellä järjestetään kisoja keskiviikkoiltaisin. Pelissä on suuret rahat ja The Hong Kong Jockey Club toimii vedonlyöntivälittäjänä (vastaa Suomen Veikkausta). Myös meidän koululla on Jockey Club Auditorium, jonka taustasta en sen enempää tiedä, mutta uskoisin sen olevan lahjoitus tältä yhdistykseltä PolyU:lle. Laukkakisoihin pääsyn takia jouduin skippaamaan englannin kurssin tunnit, mutta muutaman kerran saa sentään olla poissa. Jokaisella kurssilla pidetään listaa paikallaolijoista, mikä tuntuu vieläkin oudolta, kun olen tottunut suomalaiseen vapaaseen yliopistokulttuuriin.
Mutta takaisin hevosiltaan... Pientä hakua oli päästä paikanpäälle, kun jäätiin Anssin kanssa väärässä paikassa pois Tramin kyydistä, ja lähdettiin kiertämään kenttää fifty-sixty mahiksilla väärään suuntaan (radius ~2km) ja sisäänkäynti löytyikin vasta tovin kuluttua. Sisäänkäynti tällaiselle perusmaapallontallaajalle on muuten G (kun en vielä omista omaa aitiota tai hevosta tms.), ja sisäänpääsymaksu on 10 HKD, jonka maksaminen onnistui kätevästi Octopusilla. Taas tunsi itsensä enemmän paikalliseksi, kun länkkärit jonottivat pitkissä jonoissa lippuja ja pääsi ohittamaan jonon. Sisäänpäästyämme huomasimme, että länkkärithän ovat täällä enemmistönä, tai ainakin heitä on suunnaton määrä aiemmin totuttuun. 
Mutta ei se mitään, tunnelma oli katossa kaikesta huolimatta. Ensimmäinen lähtö oli 19.30, mutta ehdimme paikanpäälle vasta vähän ennen yhdeksää, joten kolme lähtöä ehdittiin missata kuudesta. Tarkoituksena oli myös lyödä vetoa johonkin lähtöön, mutta kun ei oltu kumpikaan aiemmin tällaisissa paikoissa käyty ja ei tiedetty vedonlyöntisysteemiä niin päätettiin jättää miljoonavoitot ensi kertaan. Jännitystä ja hienoja hetkiä lähdöt tarjosivat joka tapauksessa. Kolme lähtöä ehdittiin seurata, ja enemmän olisi saattanut olla jo liikaa. Tosin kalja oli yllättävän halpaa verrattuna baarien hintoihin eli vain 26 HKD tuopilta, joten ei huono valinta keskiviikkoiseksi etkopaikaksi. Hieno paikka ja ehdottomasti käymisen arvoinen Hong Kongissa vieraillessa.Hevosteluilta jatkui tapaamalla schoolmate Milka TVIKkari ystävineen Wanchaissa. Tampereelta Aasian ihmeelliseen maailmaan oli saapunut 14 pirteätä tekstiili- ja vaatetusalan teekkaria. He olivat ehtineet kiertää excursioita jo mm. manner-Kiinassa Pekingissä ja seuraava etappi HK:n jälkeen oli Bangkok. Lyhyen seisahdushetken ja tutustumisen jälkeen matka jatkuikin nopeasti PolyU:n vaihtareiden suosimaan yökerho Skitziin. Naisille on aina keskiviikkoisin ilmainen sisäänpääsy ja juomat koko illan ajan (niin kuin monissa muissakin baareissa ja yökerhoissa, ns. "Ladies Night"). Miehille sisäänpääsy kustantaa 180HKD, mutta sen jälkeen ei tarvitse lompakkoa enää esitellä. Ehkä hyvä niin, sillä Skitzin drinkit ovat todella alkoholipainotteisia. Muistikuvatkin vähenevät niin kiitettävää tahtia, että ehkä tarinat siltä illalta riittävät.
-004.jpg)
Viime viikon lauantaina tehtiin jälleen visiitti Shenzheniin. Matkakavereina tällä kertaa Juha, Anssi, Juho, Olli, hollantilainen Hans ja paikallinen Dexter (lainaan Juhon ilmaisua, kun en itsekään muista kaverin nimeä). Uusien dvd-leffojen hankinnan ohella tarkoitus oli käydä katselemassa sopivia pukuja paikallisilla räätäleillä. Vaihtareiden keskuudessa juorut leviävät nopeasti ja Nancy Tailor's niminen liike on saavuttanut vankan suosion. Juho oli käynyt jo aiemmin tilaamassa pari pukua, ja nyt oli sovituksen aika. Nancy Tailor's sijaitsee Shenzhenin raja-aseman välittömässä läheisyydessä olevassa kauppakeskuksessa ja 5. kerroksessa (koju 5081). Itsellänikin oli polte ostaa puku jos ei kaksikin. Niinhän siinä kävi, että Juhan kanssa jäätiin selailemaan kuvastoja ja kangasnäytevihkoja toisten häipyessä autuaammille maille. -005.jpg)
Aikaa meni ihan kohtuullisesti, mutta lopulta löytyivät niin kankaat kuin sopiva mallikin. Eri asia sitten, miltä lopputulos näyttää, mutta ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen valintoihini. Ensi lauantaina olisi tarkoitus käydä sovittamassa pukuja, ja toimitus on todennäköisesti ensi viikon aikana suoraan HK:n postiin, joten välttynen kolmannelta matkalta pukujen takia. Puvut maksoivat 750HKD ja 850HKD, eli hommasin siis kaksi pukua. Liituraitaa mustana, hankitaan niitä patuvärejä joskus myöhemmin. Teetätin siinä samalla myös kauluspaidan hintaan 180HKD. Toivottavasti Nancy otti mitat oikein, mutta luotetaan ammattilaiseen.Viime sunnuntaina käytiin Samin kanssa Times Squarella, Causeway Bayssa, parturissa. Sain kuulla ilmaisesta hiustenleikkuusta Milkalta, jonka paikallisen ystävän Amyn poikaystävä omistaa kyseenomaisen parturin. Settihän oli ilmainen, koska leikkaajina toimivat vasta koulutuksen alussa (toivottavasti) olevat harjoittelijat. Sakset taisivat juuri ja juuri pysyä käsissä ja opettajien pienellä ja vähän isommalla puuttumisella saatiin aikaan ihan miellyttävä tulos. Kauanhan siinä kesti, melkein 2,5h, mutta miksipä ei sitä tuolissa istuisi televisiota katsellen ja Amyn tarjoillessa teetä. Saimme myös ilmaiset purilaiset alakerrassa sijaitsevasta mäkkäristä vaivannäöstämme. Ei huono diili ollenkaan.
Ensi viikon torstaina olisi tarkoitus lähteä Pekingiin muutamaksi päiväksi. Ainakin Kiinan muuri, Taivaallisen rauhan auki ja Kielletty kaupunki on nähtävä. Lento lähtee Kiinan puolelta Shenzhenistä, ja ihan vaan kustannussyistä päädyttiin tähän ratkaisuun. Toivottavasti ei Air Chinan pojat mokaa mitään, kun on arvokkaita vieraita kyydissä, hehe. Takaisin tullaan (maito)junalla, ja matka kestää aavistuksen yli vuorokauden. Hung Homin asemalla ollaan maanantaina 5.11.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)